— Kuinka? kysäisi Haukka kiinnostuneena.
— Kännärin ulkoriihikin paloi kaukana kylän takana! toisti isäntä, äänellään osoittaen, että juuri tässä taivaan ihme oli suurin.
— Talossa oli siis kaksi riihtä?
— Niin oli. Tuli sai alkunsa kotiriihestä, tuosta, jonka rauniot näkyvät kivenheiton päästä, tuolta tuulen päältä. Toinen riihi oli kylän takana peltojen perällä.
— Ja sekin paloi?
— Paloi.
— Mikä sen sitten sytytti?
— Sama taivaan tuli, joka poltti talonkin. Ihmeelliset ovat Herran tiet… ja taivaan tulenkipinät, selitti isäntä heprealaisin kertosäkein.
Haukka pudisti kummastellen päätänsä. Mutta pettymyksen ilme hänen kasvoillaan näytti hälvenneen. Juttu ei ilmeisesti ollut vielä selvitetty.
3. Luku.