— Silmä makasi ovipielessä, johon isäntänsä oli hänet komentanut. Me muut istuimme nelikannassa kahvipöydän ääressä: pappi hyväntuulisena, vierasvaraisen kohteliaana, nimismies virallisin ilmein, Haukka hieman rauhattomana ja minä silmänä ja korvana.
— Turhaan tulitte, sanoi nimismies itsetietoisesti. — Pojat ovat jo tallessa.
— Pojat? virkahti Haukka iloisen uteliaana.
— Kaksi kerjuupoikaa, kuritta kasvanutta mierolaista, vastasi nimismies.
Ja hän alentui hyväntahtoisesti selostamaan Haukalle tutkimuksensa tulokset.
Kylästä saaren toiselta kulmalta oli aamulla saapunut pari miestä taluttaen kumpikin kulkija-poikaansa. Nämä eivät, kun kylässä oli kerrottu Kännärin talon palosta, olleet malttaneet olla kehumatta, että he olivat siitä tienneet ennen kuin kukaan muu. He olivat näet olleet nukkumassa riihessä, josta palo alkoi, mutta aamulla ennen auringon nousua heränneet muka palon räiskeeseen ja savuun, joka jo tunkeutui riiheen. He olivat siitä muka niin säikähtyneet, että lähtivät päättöminä juoksemaan tietä, joka ensiksi eteen sattui. Vasta illalla, kun kaikki palosta puhuivat, olivat uskaltaneet saaren toisella kulmalla mainita olleensa sen alkua katsomassa.
Kuulustelussa oli selvinnyt asian oikea laita. Pojat olivat myöhään palon edellisenä iltana tulleet Kännärin taloon. Olivat pyrkineet yöksi. Mutta Kännärin isäntä ei ollut antanut heille yösijaa, vaan ajanut mierolaiset tiehensä. He olivat varkain pujahtaneet talon kotiriiheen yöksi. Mutta kehno oli heidän kiitoksensa yösijasta. Pistivät riihen tuleen lähtiessään.
Teoriaansa poikien syyllisyydestä piti nimismies niin sitovasti todistettuna, ettei siinä ollut pienintäkään aukkoa. Ensiksikin pojat yksin, oman tunnustuksensa mukaan, olivat olleet riihirakennuksessa palon syttyessä. Toiseksi heillä oli mielestään syytä kantaa kaunaa isäntää vastaan, joka tylyin sanoin oli heidät ajanut tiehensä. Kolmanneksi, mikä oli mitä ilmeisin syyllisyyden todistus, olivat he tulen sytytettyään kiireesti paenneet, eivätkä tulleet talonväkeä herättämään. He olivat muuten ensin viettäneet yönsä riihessä ja sitten vasta aamun koitteessa, kun eivät enää yösijaa tarvinneet, sytyttäneet sen tuleen. Ainoastaan poikien kannalta oli siis selitettävissä, miksi palo syttyi vasta aamulla eikä yöllä aikaisemmin… Eikö kaikki ole päivänselvää? kysyi nimismies selostuksensa lopetettuaan.
— En ole tutkinut asiaa, vastasi Haukka. — Mutta kuinka on ulkoriihen syttyminen selitettävissä?
— Kipinästä tuli syttyy, hymähti nimismies kuin lapselle.