— Kilometrin päässäkin!
— Miksei niin kova tuuli saattaisi lennättää tulen kauemmaksikin.
— Yhden ainoan kipinän, koko kylän ylitse, kauas peltojen perille!
— Kylää suojeltiin.
— Ja kuinka pojat, jotka eivät malttaneet toisessa kylässä pitää suutansa kiinni, saattoivat täällä itsepintaisesti kieltää totuuden?
— Luulivat siellä, ettei heillä ole vaaraa. Täällä eivät voi luulla samoin. Tyhmiä ovat, mutta paatuneita.
— Hm, hymähti Haukka.
— Tahdotteko muuten itse kuulustella poikia? kysyi nimismies toisen epäilyksistä hieman närkästyneenä.
— No, olisipa hauska nähdä heidät, suostui Haukka.
Pojat tuotiin perhetuvasta, jossa he olivat olleet kyläläisten mulkoiltavina. Konstaapeli talutti heitä käsipuolesta kumpaakin ja tuuppasi heidät kynnyksen yli sisälle.