— Mistäs minä… Manda tietänee! Se katosi, hylky, täältä kumouspäivien jälkeen, sillä hänet paljastettiin jo silloin. Mitä varten lie ilmaantunutkin takaisin viikkokausi sitten.
— Jaha, Manda on siis nyt hänen ystävänsä?
— Näkyivät menevän yhdessä eilen illalla, kun minä ajoin hänet matkoihinsa.
— Missä Manda asuu?
— Kysykää ajureilta! Heistä tietävät sen useimmat.
Ruura yritti työlästyä, mutta sitä seurasi hellyyden puuska. Hän alkoi arveluttavasti lähennellä Haukkaa, mutta Haukalle tuli odottamaton pelastus.
Ovikelloa soitettiin. Ja heti perään seurasi maltiton jyskytys nyrkillä. Kuiskuttaen Ruura varoitti meitä olemaan hiljaa.
Kuulin, että äiti avasi keittiön oven ja selitti ovenraosta, ettei Ruura ollut kotona, mutta vieras ei uskonut. Hän tempaisi oven auki ja saapasteli keittiön kautta sisään.
— Arvasinhan sen! puuskahti tulija, iso herrasmies. Hän seisoi keskellä lattiaa ja mulkoili meitä.
— Nämä herrat tulivat vain maistamaan lasin, rauhoitteli Ruura.