Savossa sittenkin!
Ja aamulla, kun ennen junan lähtöä kävimme kysymässä aseman pilettiluukulta, vastattiin meille, että eilisaamuna oli tosiaankin ostettu piletti mainitulle asemalle.
Haukka riensi puhelimeen ja järjesti tärkeimmät asiansa. Ja ensimmäisellä mahdollisella junalla hän jo höyrysi Savoa kohden. Minä jäin asemalle ja katsoin hänen jälkeensä.
Me kyllä jo ymmärsimme, että murhapolttaja oli vain kätyri, ja että takana oli toinen, mutta jännityksellä jäin odottamaan, millaiset näiden herrojen keskinäiset suhteet olivat yksityispiirteiltään.
9. Luku.
Haukka kertoi myöhemmin:
— Perille päästyäni kyselin asemamieheltä, tiesikö hän neuvoa minulle
Kätön asuntoa, mutta hän ei tuntenut ketään sen nimistä henkilöä.
Eivätkä asemalla tunteneet muutkaan.
Lähdin kävelemään kirkonkylää kohti. Tienhaarassa, jossa asematie erosi maantiestä, oli muutaman torpan edessä joukko lapsia. Mieleeni tuli, että lapset usein aikuisia paremmin voivat muistaa henkilön tuntomerkeistään. Matkin heille kapteenin näyttelemää kävelytapaa ja kyselin, olivatko he nähneet pitkää, valkoveristä setää, joka käveli sillä tavalla.
Juu, sellaisen sedän oli nähnyt muuan pikku tyttönen. Setä oli tullut asemalta ja mennyt suoraa päätä apteekille, ei apteekkiin, vaan taloon pihan puolelta. Sitten olivat lapset menneet leikkimään, eivätkä nähneet miehen paluuta.
Apteekkitalo näkyi aivan läheltä. Siellä tietysti tiedettiin, missä mieheni oleskeli. Minä mietin hetken, sopisiko minun mennä sieltä kysymään, sillä apteekkari saattoi alkaa epäillä. Lopulta kuitenkin päätin tutustua mieheen. Saatoinhan häntä säikyttää ja tehdä ymmärrettäväksi, että oli kysymys kätyrin muista kolttosista.