Astuin apteekkiin. Ovikellon kutsumana saapui apteekkari tiskinsä taakse. Hän oli noin neljäkymmentävuotias, tummaverinen ja synkännäköinen mies.
— Mitä saisi olla? hän kysyi.
Vastasin kohteliaasti, mutta täsmällisesti:
— Ei mitään. Tulin vain kysymään, tunnetteko erästä Kättö-nimistä miestä?
Apteekkari säikähti hirveästi, eikä osannut mitenkään sitä salata. Ja taitamattomasti, vailla kaikkea malttia, hän alkoi äreillä:
— Täällä käy niin paljon väkeä! Mikä tahtoo pirtua, mikä mitäkin…
— Pirtuako hän tahtoi? kysyin.
— Kuka sitten? hän ärähti.
— Kättö, vastasin minä.
— Mikäpä heidän tiennee nimensä, kaikkien kävijöiden…