Samassa huomasin sanomalehden lattialla miehen päänpohjissa. Otin sen. Se oli taitettu nelinkerroin, mutta niin, että päällimmäisenä oli kertomus Pyhäsaaren tulipalosta.
— Kas vaan! huudahdin. — Minun pitikin juuri kysellä lisätietoja
Pyhäsaaren tulipalosta!
Mies hypähti pystyyn ja yritti riuhtaista lehden kädestäni.
— Mitä lisätietoja? hän puuskahteli kuin tulisilla hiilillä. — En tiedä mitään! En ole ollut siellä päinkään! Enkä…
— Ettekö? huomautin. — Mutta kun näytte olevan kiinnostunut asiasta, niin pyydän muistelemaan tarkemmin.
— En tiedä mitään!
— No, minä autan muistianne. Te menitte laivalla Kynsilahteen, piileksitte päivän metsässä, varastitte veneen yöllä, souditte saarelle, sytytitte Kännärin asuinrakennuksen tuohikaton…
— Lehdessä on, että palo syttyi riihestä!
— Sytytitte ensin asuinrakennuksen katon tikapuilta käsin, sitten koti- ja ulkoriihet…
— Ulkoriihi syttyi kipinöistä! muistutti humalainen puoleksi kiljaisten, puoleksi mielettömästi nauraen.