— Minä kyllä, jutteli Kättö, — kerroin hänelle, että olin ollut metsässä näkemässä, kuinka Kännäri runteli hänen isänsä, ja että iäksi olivat jääneet mieleeni raajarikon kostonhuudot. Silloinkos alkoi vuotaa sekä pirtu että konjakki! Ja tietysti minä yhä pidin miestä kuumana samalla jutulla. Kuinka ollakaan, kun olin humaltunut, kuumenimme kuumenemistamme, ja hän alkoi jutella minulle, että koska minua nyt miliisit ja huliisit niin sortavat, olisi minun kostettava puolestani. Sanoin kyllä vielä kostavanikin. Hän alkoi silloin tarjota tilaisuutta kostoon — hänen puolestaan! Kieltäydyin jyrkästi. Lopulta hän tunnusti takana olevan jonkun omituisen testamenttijutunkin, ja kuten Bobrikoff-vainajan kerrotaan erään herrasmiehen kanssa keskustellessaan ikäänkuin leikitellen työntäneen tämän eteen paksun setelitukun, ja kun herra oli sen aina työntänyt takaisin, oli Bobrikoff sen taas muutamin tuhansin lisättynä työntänyt uudestaan hänen eteensä, samoin tämä apteekkarikin latoi eteeni satasen toisensa päälle. Niin lopulta suostuin.

Niin kuin ainakin viaton, jota suotta syytetään, puuskahteli hän vieläkin:

— Vai minä muka häntä houkuttelin!

Minä huomautin hänelle, että meidän oli lähdettävä nimismiehen luo. Hän ei yhtään vastustellut, vaan laittautui mukaan.

Mutta samassa hän muisti pirtunsa! Häthätää hän tyhjensi pullot, hyvin tietäen, että se lysti oli häneltä kenties iäkseen lopussa. Juodessaan hän pahoitteli, että häneltä nyt meni hukkaan hyvä tilaisuus, sillä apteekkarilta hän olisi voinut kiristää pirtua, niin että olisi voinut juoda itsensä kuoliaaksi.

Pirtuaan lopettaessaan hän tuli niin humalaan, että minun täytyi hänet puolittain laahata nimismiehen luo.

Kätyrin olin siten saattanut talteen, mutta meidän velvollisuutemme nimismiehen kanssa oli vielä lähteä itsensä apteekkarin luo.

10. Luku.

— Me poikkesimme, jatkoi ystäväni kertomustaan, — apteekkitalon portista pihaan ja riensimme avoimesta ovesta sisälle. Palvelustyttö, jonka ensiksi kohtasimme, vei meidät konttorin tapaan sisustettuun huoneeseen apteekin vieressä.

— Apteekkarihan oli juuri täällä, kummasteli tyttö. — Mahtoikohan joku tulla apteekkiin?