Kotona jos olla vois!
Pien mökki luona kuusien Vain lemmitty on mulla. Ain muistan korven vilpoisen, Sen humun, hengen tuorehen; Sinn' syämen halaa tulla. Kuin muinen siellä huiskisin Ja kuusten virttä kuulisin.
Ma muistan lehdon raikkahan Lehdillä liehuvilla Ja muistan lahden rauhaisan, Sen pinnan vienon loiskinnan Ja ruohot rantamilla — Jos siellä aina olla vois, Se suurin onni mulle ois!
Ma muistan tuvan pienosen, Sen lämmön leppoisimman Ja äidin helman hellän sen Ma muistan aina lämpösen Ja katseen rakkahimman — Oi, onni mulle nytkin ois Jos äidin laulu korviin sois!
Jäi kotiin onni, kärsimään Mun täytyi maailmalle; On kaiho karvas matkassain, Mut muistot lohdutuksenaan Ne seuraa kaikkialle — Siis rintain huokaa: onni ois, Oi, kotona jos olla vois!
1893.
Mä en voi olla siellä.
Läpi elontieni sielussain Yks' kuva armas säilyy, Se surussain ja riemussain Vain arvokkainna päilyy. Lapsuuden koti pieni on Tuo kuva unhottumaton — Vaan voi en olla siellä.
Mä lasna siellä uinailin Unelmat herttaisimmat, Pelloista kodin perkkailin Vainiot vihannimmat. Mä siellä tunsin tuntehet Niin viattomat, vienoiset — Vaan voi en olla siellä.
Mun yltyi sielu isoomaan Tiedonpuun omenoita, Epäillä alkoi toiveitaan Ja utu-unelmoita; Aatteita alkoi etsimään, Totuuden tielle pyrkimään, Sai ihanteensa siellä.