— Missä kohden.
— Rantalan rantaan rinnettä laskeutuivat. Vanhan lautamiehen veneen luo näkyivät kokoutuvan.
— Kyllä ne hylyt jo taitavat tulla, tuumaili Salli.
— No, ei hätää, sanoi Holsti. Käykäämme vaan viisaasti toimiin! Te, Salli, Antti ja Iivo, vetäkää hiljaa venheet pitkin rantaa saaren kärkeen ja saaren suvannossa soutakaa Kuivaniemen puolelle Kalkkilan rantaan.
— Niin, kyllä kaiketi ne rupeisivat kiini vesillä ajelemaan, jos omalle kylälle päin pyrkisimme, saneli Salli.
— Sitäpä minäkin meinasin, tuumaili Holsti. Käykää vaan nyt joutuin. Pian täältä tulemme mekin perästä.
Venheille miehet läksivät. Salli vielä mennessään varotteli:
— Pitäkäähän varanne, ettei käy hullusti!
— Menkäähän jo!
Venheeseen astuivat miehet. Salli kävi itse perään ja Antti asettui soutimille. Iivo avojaloin polskutteli vettä myöten ja työnsi venhettä pois matalikolta. Lopulta survasi minkä jaksoi ja hyppäsi ryntäin kokan päälle. Siitä vääntäytyi kokkaan kyyköttämään.