— Mutta katsokaapas, eivätkö nuo täytiset ole ottaneet meidän venettä! — Sama on venhe, viittävälin päässä jo menossa, ja rannalla on vain tyhjä sija jälellä.

— Todellakin!

— Nuo katalat!

— Nuo roistot!

— Että kehtasivatkin!

— Että uskalsivatkin!

— Nuo syötävät!

Sitä ei kukaan tiedä, kenenkä suusta kukin sana lähti, mutta kaikki yllä olevat sanat tulivat sanotuksi ja vieläpä paljoa enemmänkin.

Mutta vallesmanni sanoi, — eli ei hän sanonut, eikä hän huutanutkaan, mutta hän tiuskui, ja hänen kasvonsa väreilivät valkosina ja leimusivat punasina. Ja näin hän tiuskui:

— Mi — mitä… mitä peliä tämä?! Kuulkaa roistot! Venhe takaisin ja joutuin, taikka —! Kuulitteko!