— Sinne hukkui monen miehen humala, sanoi siltavouti, melkein kuin katuen silmäillen hukkaan huuhtiutunutta, alastoman näköistä rankin jäännöstä.
— Hukkaan hulahti, myönsi vallesmannikin.
— Mitäs sitten?
— Pannu ruttuun myös.
— Ruttuunko?
— Armotta.
Siltavouti aikoi jo käsiksi pannuun tarttua. Mutta nimismies alkoi vapautua tulisimmasta vihan puuskasta.
— Annetaanhan kuitenkin olla?
— Ollako?
— Niin.