— Olkoon sitten.
— Parasta se on. Ei ole lupa särkeä.
— Mitenkäs tälle?
Ja siltavouti tarttui viinakorvikon korvaan.
— Se kaadetaan.
Vallesmanni tarttui itse korvikkoon. Korvasta piteli, mutta näytti säälittävän.
Jo liikahti korvikko. Uurre kohosi jo maan kamarasta.
Mutta takasin se taasen painui, ja käsi heltisi pois korvasta.
— Annetaan hänen vähän vuoroaan odottaa.
Lautamies oli istahtanut mättäälle. Siltavouti Närhi seisoi vallesmannin vierellä.