— Kylillä… kirkk'aikana! Olisit vaan kotona. Luettaisiin päivän epistola ja evankeljumi, palkolliset saisivat olla mukana.
— Täytyy mun käydä.
— Sitte iltapäivällä käyt, jos käydäksesi olet, etkä menisi keskellä kirkk'aikaa…
— Paljo on käyntiä, menee koko päiväkin.
— Voi sinuakin! huokasi emäntä. Ennen lasna ollessani eivät vanhemmat laskeneet minua pyhäpäivinä illoillakaan mihinkään eivätkä käyneet itse muualla kuin seuroissa ja kirkossa. Niin ne heränneet ennen… mutta pois häviää nykypäivinä usko ihmisistä, synnin ja suruttomuuden uneen vaipuvat nuoret, vieläpä vajoavat vanhatkin, jotka toki ennen enemmän Herraa pelkäsivät.
— No niin… arvasinhan sen, ynähti isäntä ja pyyhälsi kodasta pihalle.
Emäntäkin tuli pian perästä, kantaa kelletellen höyryävän padan tupaan ja asettaen pankolle. Piika toi leivät, kalakupin ja piimätuopin pöytään, emäntä ammensi piimäjuoksetoksen kahteen suureen puukuppiin, joista toisesta söi isäntä ja emäntä, toisesta renki ja piika. Ilman pitempiä puheita syötiin aamiainen ja sitte heittäydyttiin ruokalevolle.
Salokylän miesväen tavallinen kotijärjestys oli sunnuntaisin seuraava: ensin yölepoa aamiaisille asti, sitte osaksi ruokalepoa, osaksi päivän epistolan ja evankeliumin lukemista puolisille, lopuksi kyläilyä iltaan. Naiset ja kirkkoväki tästä järjestyksestä tekivät poikkeuksen. Naisten tuli hoitaa karja ja laittaa ruoka perheelle sunnuntaisinkin.
Rytörinteen perhe vaipui syötyään pian ruokauneensa. Mutta isäntää ei nukuttanut. Äänetönnä hän keturoi penkillä pöydän päässä, ja hänen ajatuksensa kiersivät ahkerasti Notkoperän niityllä. Samalla hän kuulosteli tarkkaan, milloin nukkuvain nenien sihinä kohoaa kylliksi varmaan asteeseen. Lopulta hän kepsahti hiljalleen ylös ja asteli ulos.
Ruokatuvassa hän leikkasi leivästä pari viipaletta, pani niitten väliin suuren sären ja tunki käärön taskuunsa. Piimää olisi pitänyt ottaa… mutta leili on hellillä niin keihkeällä paikalla, että emäntä sen poissaolon heti huomaisi. Voihin samaten tulisi iso näkyvä lovi… ja emäntä kyllä muistaa tarkkaan mistä itse on milloinkin vuolassut… Samapa tuo… yhdeksi puoliseksi syö vaikka hapankaalia, kuten reppulaisten kotimaassa… elettiin sitä ennenkin, vaikka syötiin vain pelkkää pettua…