Monet olivat ne kertomukset ja kokemukset, joita olin häneltä kuullut, mitenkä hän katovuosina oli kuntalaistensa asioita ajanut, kulkenut hätäleipänäytteitten kanssa aina senaatin neuvospöydän edessä, miten taistellut nimismiestä, kuvernööriä ja muuta virkavaltaa vastaan, etteivät ne enää viitsineet kulkea tietä hänen pihansa kautta, vaan kiersivät aidantaitse ahoja myöten näillä mailla liikkuessaan, miten oli mahtavan apteekkarin sysännyt suohon kunnan varoja kavaltamasta, miten kouluja puuhannut ja muuten seutunsa edistystä ja valistusta ajanut. Hän oli niistä kertonut värähtämättomällä tyyneydellä, kerskaamatta tai kainostelematta, vakavalla oman arvonsa tunnolla.
Nyt hän tuijotti totisena eteensä, korkean otsan alta syvältä tähtäävillä silmillään. Sitte kohotti päätänsä kuin nousten pois mietteittensä syvyydestä.
— Tuolla se on kahdenkymmenen vuoden työ, sanoi hän vakavasti viitaten suurelle suoperkiölle lännessäpäin, laskeutuvan auringon alla. Siellä on ollut monta ukkoa ojalla, monta miestä kuokkimassa ja kuusikkoa kaatamassa ja monen miehen lapsille sieltä leipääkin leviää. Nyt kyntävät siellä kauraa ja sänki aiotaan heittää heinänkasvuun.
Laajana levisi sieltä tasaperäinen perkkiö iltaruskon hohteessa. Perällä vilahti vahva ruislaiho juurikkakasojen välissä ja tännimmäisellä rannalla olivat rengit kyntämässä neljän hevosen kanssa. Ihanasti kiteilivät ja väreilivät auringon säteet tuoreessa suomurassa, ne kirkastivat myös kyntäjät hevosineen, kirkastivat juurikkakasat ja versovan nurmen perkkiön laiteella.
— Tuossa koillispuolella on pellon alla jo parina syksynä ojitettu jäkikköniittyä ja ensi syksynä täytyy ojittaa lisää. Siitä näkyy kattamalla tulevan oivaa niittyä, kun kylvää siihen timoteitä ja apilasta.
Sieltä näkyi ojitettu ala niityn eteläpäästä, vaan paljo oli vielä jäkikköä ojittamattakin. Ojittamattoman kohdan hämärryttivät pellon ja niityn rajalla kasvavain koivujen varjot, joitten pisimmät huiput venyttyivät vinoon niityntakaiselle kanervikkoaholle asti.
— Tähän kesantopellolle on saatava ojat ennen juhannusta, kun ennen heinäntekoa miehet joutavat ojalle.
Tanu oli siihen kepittänyt joukon suuria ojarivejä ja yhden rivin pää oli jatkumassa keskellä peltoa. Tanulle oli kyllin työtä vedellessä viivoja, toiset miehet saivat ne työksi tehdä.
— Tuonne koivujen kaartamalle rantakummulle aiotaan rakentaa koululle oma talo. Ensi talvena vedetään hirret ja keväällä ryhdytään rakennustyöhön.
Kumparetta ympäröivät ritvakoivut touhottivat Särkilahden rantaäyräällä. Olin näkevinäni siinä sorean rakennuksen, jonka punanen seinä valkosine ikkunalautoineen kuumotti itäistä ilmansuuntaa vastaan. Näin iltapäivällä heijastelisivat läntisen auringon säteet kirkkaasti koulutalon ikkunoihin, ja jos idästä milloin ukkospilvi nousisi, paistaisi päivä koulun ylitse pimeää pilveä vastaan, loihtien kirkkaan liitonkaaren sen palteihin.