— Tuo Särkilahti olisi saatava kuivatuksi, niin siihen tulisi paljo niitynlisää koko kylälle. Kun kaikki kylän isännät ryhtyisivät puuhiin Kolikonjoen pohjaa madaltamaan, niin pian se Särkilahti kuiviin kurahtaisikin. Kolikonjoen putous siten tosin tasottuisi, ettei siinä enää pyörisi Salmelan kauppamiehen mylly. Mutta Särkilahden tilalle tulee niittyä viiden kuuden myllyn edestä koko kylän hyväksi, ja kauppamiehen ei myllynsä tähden käy kieltäminen Kolikonjokea laskemasta.
Silmäsin lahdelle. Se häämötti siellä lehtirantojensa välissä, niin lienteän, lempeän ja sopusointusen näkösenä. Tyynen tyynessä kalvossa riippuivat takimmaisesta rannasta alkaen alaspäin tummalehväset kuuset ja hennosti vihertävät koivut, ja tännimmäisestä rannasta syöksi ilta-aurinko lahden rauhalliseen sydämeen kirkkaan, suuren sädekeihään, joka upposi sen läpi tuonnimmaiseen rantaan asti.
Tulisiko tosiaankin tapahtumaan, ettei siinä kerran lahtea enää olisi.
Tuon ihanan kuvastimen sijalla öllöttäisi silloin paljaana musta mura…
Pellonveräjältä kuului silloin veräjäpuitten romahdus ja tempasi huomioni puoleensa. Kun Tanu oli rypistänyt kulmainsa kaarekkeet silmiensä peitoksi, ettei niitä päivä häikäsisi, ja katsoa tuijottanut hetkisen tulijaan päin, ilostuivat hänen kasvonsa, kun hän saneli:
— Sieltäpä tuleekin mies, joka on ollut eturivissä mukana tämän talon viljelyksille perustuksia laskemassa. Sen miehen kanssa olemme jo toistakymmentä vuotta olleet yksissä leivissä ja tehneet yhteisiä töitä, meillä hän on ottanut eukonkin ja elättää pulskasti puoltakymmentä lastaan. Hän on meillä itsepäisin mies ainakin minun jälkeeni ja kaikin puolin muutenkin miesten paraita. Työssä hän on jäykempi kuin kukaan, eikä yleensä muutenkaan tuulen heilutettava. Siitä meillä on tahtonut riita pyöriä, ettei se mieli panna vanhinta poikaansa kansakouluun, mutta ehkä se jo ensi syksynä taipuu…
Tanakasti ja topakasti astui Tommi Karrinen luoksemme peltoa myöten. Multa pölähteli hänen ympärillään, kun hän tuli, ja lähettyään hän toivotti:
— Päivää!
— No, päivää, Tommi!
Hän tervehti meitä rautaisella työmiehen kourallaan, pyyhkäsi hikeä otsaltaan hihaansa ja sanoa jutisti:
— Nyt on oikea touvontekosää?