— On, myönsi Tanu yhtä vakavasti.
— Kauranteko näkyy suollasi loppuvan tänä iltana.
— Hyvä. Minnekäs Tommi kävelee?
— Jyviä läksin hakemaan. Olisi huomenna käytävä myllyssä.
— Onhan sulla vielä saamista toistakymmentä tynnyriä. Pane koppaan!
Tommin tukkiessa isännän tarjoomasta kukkarosta tupakkaa piippuunsa, saneli isäntä minulle:
— Tämän Tommin jälet tuntuvat kaikessa siinä mitä tässä näkyy työn tuloksia. Hän oli rakennusmestarina, työnjohtajana ja kirvesmiehenä, kun tuolta entisestä Kivikkolan mökistä muutettiin tähän ja ruvettiin rakentamaan taloa viljelyskelposempain maitten keskelle.
Entisen mökin paikka näkyi pohjosesta päin mäeltä vesakkojen ylitse. Nurmeksi jätetyllä peltomaalla tököttelivät vielä suuret, pyöreät kivirauniot, joihin kivet oli muinen auran tieltä kasattu. Mökin tuvanuuni tökötti vielä pystyssä keskellä harjua, ja alempana notkon reunassa, vanhan koivun luona törrötti vanha, honkanen vesivipusin.
Tanu ja Tommi istuivat rinnatusten saman sileän kiven reunalla; minä istuin pienellä paadella heitä vastapäätä. Tupakoidessaan Tanu kysäsi:
— Muistatkos, Tommi, miten tälle samalle paikalle toistakymmentä vuotta sitte ruvettiin pellontekoa alottamaan?