— Muistan, sanoa öykäytti Tanu.
— Tässä kasvoi silloin tuuhealehvänen kuusikko, ja tuossa kartanon kohdalla oli isompi aukea, josta joka syksy poimittiin tavattoman paljo puolukoita.
— Niin, ja sinä sanoit, että siihen tehdään talo ja muutetaan pois
Kivikkolasta.
— Ja sinä pidit sitä leikkinä.
— Kuka tuota olisi uskonut, että muutetaan kylmään metsään valmiiksi sulatetuilta sijoilta. Mutta ei Tanu ole koskaan työtä säikähtänyt.
— Ja sittepä muuttuikin Kivikkola Eteläahoksi.
— Ja Eteläahosta tuli tienoon etevin talo, josta on hölmöläisten elämä kaukana, mutta tehdään työtä toimella ja ohjataan asiat kunnollisesti.
— Niinpä niin… toimella ja kunnollisesti… saneli Tanu matkien. Muistatkos miten kävi, kun ruvettiin perkkaamaan tuota suota, jossa nyt kauraa kyntävät?
— Jopa kylläkin, sanoi Tommi.
— Silloin sinä sanoit puuhaa kerrassaan päättömäksi. Sanoit, että ehtii miljoonan kertaa päivä näreen kiertää, ennenkuin se maa siemenensäkään antaa takasin.