Taakki kantoi rukoja. Jollei kellään ollut rukoa valmiiksi haravoituna, meni hän nuoremman rengin luo tupakoimaan ja yksinkertaisesti juttelemaan. Tupakoidessaan ja jutellessaan katseli hän alta kulmiensa Riittaan, joka kääri luokoja suuriksi sylyyksiksi ja nosteli sylyykset rukoon. Kun oli hetkisen niin katsellut, pani hän päänsä kallelleen ja kysyi:
— Eikös se ole sellainen lepukka?
— Onhan se, vastasi nuorempi renki hymähtäen.
— Se on kova työmies.
— Taitaa olla.
— Eiköhän se sopisi ottaa?
— Miksikäs ei.
— Mitä?
— Sopii toki ottaa. — —
— Riitta!…