"Voiko luulla lankeavansa niin syvälle", ajattelin halveksien itseäni ja mieleni ollessa kauhistuneena, "lankeavansa niin syvälle, että ainoastaan sokea kohtalo voi meitä pelastaa ja avata silmämme."
Olin pukeutunut ja menin työhuoneesen. Nojaten seinää vasten seisoi siellä Ljudmila Ivanovna ääneti ja odottaen minua. Hän rupesi taas rukoilemaan minua, etten lähtisi nyt, vaan viipyisin seuraavaan aamuun. Hän näytti kovin levottomalta ja puhui hiljaa syyllisen äänellä. Hänen tuskansa vaikutti minuun. Minun tuli häntä sääli, vaikka hän yhä vielä olikin minusta sanomattoman vastenmielinen.
"Hän on oikeassa", päätin minä, "minkätähden tekisin hänelle pahaa ja — mikä olisi vielä pahempi — pahoittaisin Aleksander Dmitrijevitsh paran mieltä herättäen hänen epäilyksiään. Saatanhan yhtä hyvin lähteä huomenna… Ylipäänsä se ei paljoakaan vaikuta asiaan."
"Olkoon menneeksi, minä jään vielä huomiseen", sanoin minä.
Ljudmila Ivanovna meni vaieten Aleksander Dmitrijevitshin pöydän luo ja seisoi siinä vartalo eteenpäin nojautuneena. Kirkas kuutamo tunkeusi ikkunasta valaisten hänen tuuheata tukkaansa.
Minä menin takaisin huoneeseni. Kynnyksellä seisahduin ja katsoin vielä kerran taakseni.
"Ihmeellinen nainen", päätin, katsellen Ljudmila Ivanovnan liikkumatonta, syyntunnon painamaa vartaloa, "minä en ymmärrä häntä".
Minun piti juuri vetää ovi lukkoon, kun Ljudmila Ivanovna äkkiä ojensihe ja kuulumattomin kissantapaisin askelin astui eteeni korottaen kätensä minua kohden.
"Rakas ystäväni, tämä kaikkihan on vaan tyhmyyttä", sanoi hän äkkiä ja imarrellen. "Miksi olette niin liikutettu? Älkää ajatelko sitä enää. Saanenhan nyt tulla?"
Hän lähestyi minua, verkallen nostaen oikeata kättänsä, niinkuin olisi tahtonut laskea sen rinnalleni ja mielitellen minua katseellaan. Olin jo vähällä antaa hänelle perää. Silloin tunsin itsessäni varoituksen ja minä peräydyin hänestä niinkuin paatuneen ihmisen edestä samalla torjuen häntä kädelläni luotani. Hän horjahtui tuosta odottamattomasta lyönnistäni, kompastui ja oli jo kaatua. Mutta heti hän taas pääsi tasapainoon ja juoksi pikaa työhuoneesen.