— Rakkautesi, jonka kukan toinen mies poimi, jättäen minulle taitetun varren.
— Mutta se taitettu varsi on kiintynyt sinuun. Sen juuret saavat elinvoimansa vaan rakastamalla sinua. Ja näinä pitkinä vuosina en ole lakannut uskomasta rakkauteni voimaan, enkä toivomasta sinun kerran rakastumasta itseeni. Kuuletko, rakastan sinua ja kerjään rakkauttasi. Olethan mieheni ja pyhä kirkko on yhdistänyt meidät.
— Rakkauteni on nyt saanut toinen nainen ja kirkko kiroaa porton avioliiton, sen kai tietänet.
Kuului voihkaisu, sitten kiireiset kevyet askeleet ja senjälkeen oli kaikki hiljaista.
Aamulla heräsi tyttö outoon hälinään. Sen kuullessaan kutistui hänen sydämensä kokoon, kuin puristimella puristettuna. Hän muisti yöllisen keskustelun ja luuli kaiken johtuvan siitä, mutta tullessaan huoneestaan näki hän hätäytyneitä kasvoja ja itkeytyneitä silmiä, jotka kaikki olivat kohdistuneina häneen ja sitten tuli hänen vanha hoitajansa, silitti hellästi hänen hiuksiaan ja kuiskasi:
— Rakas, rakas, onnettomuus on kohdannut sinua: äitisi on löydetty kuolleena putouksen alta suvannosta. Tuolla vuoteellaan lepää hän entistään kalpeampana. Tule katsomaan häntä vielä.
Tyttö meni. Tutut vaaleat kasvot olivat entistään kalpeammat ja niillä asui kuoleman vakavuus. Tytön rinnassa vihlasi kuin puukon pisto ja sydämeen tuli haava, joka ei enään koskaan sen jälkeen ole lakannut verta tihkumasta.
Äitinsä ruumiin vieressä seisten muisteli hän kohta kohdalta lyhyen elämänsä ohi kulkeneet päivät ja silloin alkoi hän ymmärtää valkean talon haltijain tuskaista vierekkäin kulkemista ja heidän yksinäisten hetkiensä hurjaa kamppailua. Toisen sielun syvää halveksimista ja häpeänsä peittämistä, toisen surua erehdyksensä vuoksi ja polttavaa kaihoaan rakkautensa tähden.
Nyt kuolemassa oli erhe pyyhitty pois, ehkä anteeksikin annettu ja rakkauden polttava jano oli ijäksi sammunut. Tytön hellä sydän sääli kuollutta, mutta vielä syvemmin eloonjäänyttä miestä, joka nyt samalla hetkellä oli tullut hänelle vieraaksi, ja, jonka hiljaisessa kodissa ei enään tämän jälkeen ollut tytöllä mitään tekemistä.
Hän sulkeutui suojaansa, kokosi pienen omaisuutensa ja lähti hautajaisjuhlan päätyttyä taivaltamaan tuntematonta tulevaisuuttaan kohti, kantaen sielussaan äitinsä erheen poltinmerkkiä.