Mimmoisia mahtaisivat olla minun asemassani? Kuitenkin olen iloinen ja onnellinen, jos tulet joskus, vaikka näinkin harvoin luokseni. Kun olet ollut luonani, jaksan olla hyvä jokaiselle. Ikävöin sinua aina ja ikävissäni tulen ärttyiseksi, eikä kukaan voi tehdä mielikseni. Koko ympäristöni saa kärsiä ja ikävöidä kanssani.

Kun nousin lähteäkseni, kysyit sinä:

— Oletko tyytymätön itseesi siksi, kun iltasi kulutit täällä?

— En, minun iltani kului hauskasti.

— Koska tulet taas? Älä ole kauan poissa.

— En mitään lupaa, tulen niin pian kun sinua ikävöin.

— Sitten se kestää kauan, kunnes tulet, sanoit sinä hyvin alakuloisesti hymyillen.

— Päivä sarastaa, meidän on molempien jonkun verran nukuttava tänä yönä. Hyvää yötä noviisisanoin, ja sinä vastasit:

— Nunnanvalani teen kai myöhemmin! Hyvää yötä, rakas, ainoa.

XXII. KUOLINLAULU.