Sitten istuimme vierekkäin. Katselin häntä. Sametin hieno poski oli käynyt kalpeaksi ja suun ympärille oli tullut kärsivä piirre, mutta päänsä hän piti korkealla ja silmien ylpeä katse oli sama.
— Omani, rakkaani, jumalattareni, kauan viivyit, mutta nyt emme enää eriä. Tahdon olla sinun ja omistaa sinut kokonaan.
— Viime sanastani hätkähti tyttöni ja katseli punastuen minua ja se teki mieleni niin iloiseksi. Rakas, ylpeä tyttöni ja kuitenkin niin kaino, niin viaton. En tiedä olivatko muut miehet niin onnelliset syleillessään neitseellistä naista, kuin minä olin nyt.
Nostin hänet syliini. Hän värisi kietoi valkeat käsivartensa kaulaani, suuteli huuliani ja silmiäni. Vereni paloi kuin tulessa. En voinut muuta kuin toistella sanoja rakkaudesta ja onnesta.
Silloin tyttöni suuteli otsaani ja se toi mieleeni sinun suudelmasi, jonka vaikutus oli aivan toisenlainen.
Tyttöni sanoi jotain ja hänen äänensä muistutti ääntäsi.
Kylmä väre meni läpi ruumiini. Autuas tunne kaikkosi sielustani. Tuntui kuin armoton käsi olisi kuristanut kurkkuani.
Nousin seisomaan. Katsoin kellooni se oli kymmenen. Sanoin tytölleni hyvästi ja läksin kiireisin askelin luoksesi.
Tultuani juoksit sinä iloiten vastaani, mutta ojennettu kätesi vaipui nähdessäsi synkän muotoni.
Menin sisälle, istahdin raskaasti.