Puhelimme häävalmistuksistamme, tilasimme kutsukortteja, teimme pieniä ostoksia ja tulimme viimein tyttöni kotiin kädet täynnä tavaraa.
Sitten tyttöni lähetti minut pois. Hänellä oli töitä, pieniä valmistuksia tulevaa matkaamme varten.
Mennessäni kuiskasin hänelle:
— Vielä muutama päivä, armas, ja sitten et minua lähetä luotasi pois.
— Niin, sanoi tyttöni naurahtaen, mutta jospa menet itse.
— Rakas, kuinka voit sanoa noin? sanoin hänelle, tuntien samalla sydämessäni kumman piston.
Tyttöni nauroi ja suuteli minua. Samassa soi puhelin.
— Mene, mene nyt! sanoi tyttöni, rientäen vastaamaan.
Ovessa ehdin nähdä, kuinka hänen kasvonsa punehtuivat vastatessaan.
Matkalla kotiini tunsin mieleni masentuneeksi ja sisälle tultuani tarvitsin polttaa koko sikarin, ennenkuin hyvä tuuleni palasi.