Oi, kuinka paljon sinua rakastin, kuinka paljon sinua olin rakastanut aina, vaikka silloin olin sokea, enkä sydäntäni tuntenut.
Ohdakkeita olin tiellesi kylvänyt, ilonruusujen asemasta. Piikeillä olin pääsi kruunannut, vaikka olisin voinut onnenseppeleen otsallesi laskea. —
Kaikki hetket, ensi kohtaamisestamme asti vaelsivat sieluni silmien ohi. Muistin tarkalleen jokaisen liikkeen, jokaisen keskenämme vaihdetun sanan ja jokaisen oman ajatukseni. Kaikkina näinä hetkinä olit sinä esiintynyt lempeänä, hellänä, kaikki uhraava sydämesi rakkaudesta ylitse vuotavana. Minä kylmänä, tylynä ja armottomana usein julmanakin kohtaasi. —
Joskus olin armopaloina tiputellut sinulle säälin muruja elämänilon yltäkylläisyydestä, mutta sinä olit ne saanut maksaa moninkerroin takaisin, sieluntuskien väärentämättömällä rahalla. Ja lopuksi olit saanut yksin kulkea »huokaustensillan» yli ja kamppailla viimeisen kamppailusi, sulkea viimeisen kerran lapsikatseiset silmäsi, hengähtää viimeisen henkäyksesi ja senjälkeen kylmenit ja kangistuit, tulit minulle saavuttamattomaksi!
Jumala, Jumala, miksi avasit silmäni liian myöhään? Miksi? Kyyneletön tuska puistatti ruumistani. Olin menehtymäisilläni, silloin laskeutui kevyt käsi olalleni ja vieno ääni kuiskasi: — Älä sure! Hänellä on nyt rauha. Hänen väsynyt ruumiinsa lepää ja sielunsa kahleet ovat murtuneet. Hän voi mennä kuhun tahtoo ja levätä kenen läheisyydessä haluaa.
Minä kaipaan sanoin kuvaamattomasti armasta äitiäni, mutta minä kuitenkin iloitsen, että hänen kaipauksensa on täyttynyt, uni muuttunut todeksi, aavistus näkemiseksi ja polttava kaiho häipynyt pois.
Tule! sanoi hän minulle, tarttuen käteeni, niin kerron sinulle jotain.
Hän vei minut sinun työhuoneesesi ja alkoi istuuduttuamme:
— Kun sinä olit mennyt pois, etkä enää palannut, kulki äitini kuumeisin silmin ja avoimin, sanattomin huulin, näkemättä mitään, kuulematta ketään. Unilääkkeillä saimme hänet nukkumaan, mutta silloin hän unissaan huusi nimeäsi. Rukoili sinun palaamaan luoksensa edes kerran, kerran saadakseen sinua nähdä ja sitten kuolla.
Sydämeni oli särkyä kuullessani äitini tuskallista valitusta, kirjoitin sinulle, ja kertoen kaikki pyysin sinun tulemaan.