Saattaessasi minua eteisen ovelle kuiskasit hellän hyväilevästi:
— Älkää jättäkö minua kauaksi yksin, tulkaa pian katsomaan!
Luvatessani täyttää pyyntösi, katsoin sinua syvälle silmiin. Sinä punastuit vahvasti, mutta silmiesi kirkkaassa katseessa en lukenut mitään pyydettä.
Kadulle tultuani en kohdannut ketään tuttua, siksi sain rauhassa ajatella sinua. Et ollut ennen kohtaamieni naisten kaltainen olit erilainen. Olit kiehtova ja pois työntävä. Olit lempeän hellä ja kuitenkin kylmä kuin jää.
Sinun vierelläsi voisi sulaa, voisi lämmitä, mutta voisi myös paleltua ja muuttua kovaksi. — Tunsin sinussa piilevän paljon samaa ainesta kuin itsessäni. — Pidin luonteesi vahvana, melkeimpä voittamattomana. Päätin mitellä voimia kanssasi, päätin saada selvän olemuksestasi. Ehkä olitkin näyttelijätär, joka harjoittelit elämän suurella näytöslavalla. Ehkä olit teeskentelijätär, peilin edessä seisoen, kokeilulla saavuttanut taidon, vanhanakin katsella toista lapsen viattomalla katseella. Salaperäinen olit, eikä sinulta viehätysvoimia puuttunut. Mutta jos olitkin sellainen, en minä ainakaan verkkoihisi sotkeutunut, sillä tiesin, etten milloinkaan sinuun rakastuisi.
IX. KUKA SINÄ OLIT.
Makasin kauan valveilla vuoteellani ja mietin. Monta kertaa kysyin itseltäni kuka olit sinä ja kuka olin minä, ja miksi tiemme yhtyivät? Kysyin myös sitä, mikä voima minua luoksesi veti ja miksi sinua kaipasin.
En tuntenut sinua kohtaan mitään himoa. En koskaan ajatellut mahdollisuutta saada omistaa sinut. Tähän asti oli himo aina vallannut minut joka kerta, kun joku nainen oli minua miellyttänyt, saattaen heti ojentamaan käteni poimiakseni hedelmän, ilman, että himoitsemani naisen läsnäolo olisi syvästi vaikuttanut tai häirinnyt sisäistä ajatustani.
Sinuun nähden ei himo kiihdyttänyt vertani ja oli kuin se olisi häveten piiloittunut jonkun toisen, voimakkaamman tunteen taakse. Määräämättömän, ja jota en halunnut ruveta määräämäänkään, en ruumiillisesti, enkä henkisesti. Mutta minä tulin hermostuneeksi, olin kiihtynyt, olin levoton, kuitenkaan ei mitään tuskallista liittynyt tähän tunteeseen, vaikka se askarruttikin ajatuksiani.
Usein löysin itseni ajattelemasta sinun henkisiä kykyjäsi sekä ruumiisi sopusuhtaista kauneutta, mutta ne eivät minua hurmanneet, eivätkä tehneet kiihkomieliseksi. Sinä miellytit minua, mutta minä en rakastanut sinua. Kuitenkin sinä kiehdoit minut ja kiinnitit minun mieltäni enemmän kuin muut naiset. Sinä teit sen erikoisella tavalla ja senvuoksi pidin sinua keimailijana, joka koetit kietoa minut ja sitten taitavan sotapäällikön tavoin tilaisuuden tullen saartaa ja vallata minut. Tehdä sitten rakastajaksesi, minun kuitenkaan sinua rakastamatta, mutta jos niin ajattelit, olit laskenut väärin, minä en ollut se mies, joka annoin muovata itseäni naisen tahdon mukaan. —