Mitä tässä vaaditaan koululta? Ei muuta, kuin että se niin paljon kuin mahdollista palauttaa tasapainon. Antakoon koulu köyhän lapsen, jonka tulee elää muiden hyväksi, huoneissaan saavuttaa itsetietoisuutta ja opettakoon häntä kunnioittamaan omaa itseään, jotta hänen yksilönsä ei katoaisi ja jotta hänen sielunsa kehittyisi vapaaseen itsenäisyyteen. Vakavasti osoittaen järjestyksen noudattamisen olevan pyhän, Jumalan määräämän velvollisuuden, johtakoon koulu suhteellaan Jumalaan ja kristinuskon laajalle ulottuvan rakkauden kautta lasta ilolla ja kiitollisuudella tuntemaan persoonallisen oikeutensa ja ihmisarvonsa. Sen sijaan koulu velvoittakoon rikkaan ja ylhäisen lapsen kurilla ja johdonmukaisuudella siihen, johon kodilla harvemmin on tilaisuutta s.o. kuuliaisuuteen, itsensä kieltämiseen ja avuliaisuuteen, sanalla sanoen, tietoisuuteen ihmiskunnan elimistön elämästä.
Jos olisi minulla tarjona kaksi opettajaa, toinen ankara, kiivasluontoinen kuten Pietari, toinen lempeä kuten Johannes, niin lähettäisin Pietarin rikkaille ja Johanneksen antaisin köyhille.
Ylläsanotun käytöllinen toimeenpano opetuksessa ja kasvatuksessa on vaikeaa, ja vielä vaikeampaa on siinä suhteessa antaa määrättyä ohjetta. Mutta jo silläkin on paljon voitettu, jos opettajana johdattaa mieleensä nämä asiat; tilaisuus ja luonnollinen tunne tekevät kyllä tehtävänsä, jos vaan sydän on oikealla paikalla. Tässäkin toteutuu runolijan sanat: "Ellette sitä tunne, niin ette koskaan sitä ponnistamalla saavuta!"
Alakuloisuuden hetket.
Kuten joka taiteilijalla on hetkiä, jolloin hänen tuottava voimansa lepää; kuten ylipäänsä kaikki ihmiset ovat ruumiillisen ja sen ohessa henkisenkin elämän vaihtelujen alaiset, niin opettajakaan ei aina ole sama voimaansa ja työhaluunsa katsoen. Ruumiin ja hengen häiriöitä esiintyy hänessäkin, ja paraimmalla ja jaloimmalla on hetkiä, jotka synkistävät hänen sieluaan ja tekevät kutsumuksen hänelle raskaaksi taakaksi. Muiden silloin hiljaisessa yksinäisyydessä tai enemmän koneellisissa toimissa levollisesti odottaen tuon pahan hengen poistumista, täytyy opettajan määrätyillä tunneilla esiintyä oppilasparvensa edessä ja olla heille kehottajana, esikuvana sekä ystävällisenä ja vakavana isänä. Kaikkien pahojen vaikutuksien vastustaminen sekä raskaan päivätyön suorittaminen niin, että perästäpäin voi ajatella sitä ilman tyytymättömyyttä, on sangen vaikeata ja se edellyttää erittäin paljon itsensä kieltämistä.
Hyvä on, jos opettaja semmoisina päivinä vielä tavallista hartaammalla katseella ylöspäin, astuu lastensa piiriin, ja jos hän alottaa työnsä sillä vakaisella ajatuksella, että tänäänkin Jumala korkeimpana tarkastajana kuulee hänen sanojaan ja tutkii hänen tekojaan. Sitäpaitsi tulee hänen muistaa, että alakuloisuuden synkkä henki kuvaa kaikki synkäksi, mielellään suurentaa pienokaisten virheet ja pian vainuu ilkeyttä ja vilppiä siinä, missä vain on lapsellista vilkkautta tai nuoruuden kevytmielisyyttä. Tätä muistaessaan tulee opettajan helpommaksi tehdä ja täyttää se luja päätös, että hän ei tänään määrää mitään suurempaa rangaistusta, sillä tapaa välttääkseen katkeria pikastumisia.
Monella opettajalla ei ole semmoista lujuutta. Löytyy kylliksi kouluja, joissa lapset aamulla arasti ja tarkkaan tutkivat opettajansa kasvoja ja lähenevät toisiaan sekä kuiskaavat hiljaa toisilleen, että tänään näkyy ukkosenpilviä, jotka eivät mene salamoimatta ohi.
Olisi hyvä, jos opettaja käyttäisi semmoisia onnettoman synkkämielisyyden päiviä ja tunteja, enemmän kuin muita, hiljaiseen työskentelyyn ja antaisi oppilaille tilaisuutta sopivien tehtävien suorittamisella näyttää saavutettuja tietojansa. Elävä sana ei oikein semmoisina aikoina tahdo lähteä kieleltä, lauseilta puuttuu selvyyttä ja sen ohessa myös iloista varmuutta siitä, että niitä ymmärretään. Sentähden on harjoitus ennemmin paikallaan.
Jos opettajalla koskaan on syytä etsiä vikaa itsessään eikä oppilaissaan, niin hänellä on syytä siihen henkisen alakuloisuuden päivinä. Ja niihin lahjoihin, joita opettajan joka päivä tulee rukoilla Jumalalta, eivät suinkaan terveys ja hilpeä mieli ole viimeiset.
Opettajasäädyn kunnioittamisesta.