Opettajatoimen vaikutus opettajaan.
Sanotaan usein, että opettajan ja kasvattajan toimi tylsyttää ja tekee vanhaksi ennen aikaansa; mutta minun kokemukseni ei juuri anna sille mielipiteelle tukea. Olen virkamiesten, varsinkin korkeampien, joukossa nähnyt monta, jotka jo kuudennellakymmenennellä ikävuodellaan alkoivat tylsistyä ja heikontua niin, että se oikein hämmästyttävällä tavalla tuli ilmi heidän ryhdissään, liikkeissään ja puheissaan. Sitä vastoin olen tuntenut opettajavanhuksia, jotka, niukkaa elämää elettyään, vielä korkeammalla ijällään osoittivat silmäänpistävää virkeyttä sekä miellyttävää, odottamatonta hilpeyttä ja vilkkautta puheessa, ryhdissä ja koko käytöksessään. Eikö tämä ole ihan luonnollista? Seurustelu nuorison kanssa vaikuttaa nuorentavasti, sanotaan kaiketi; mutta minkä tähden se sitä tekee, erittäin opettajiin katsoen? Minä en luule seurustelun nuorten kanssa vaikuttavan virkistävästi enkä terveyttä edistävän opettajaan ainoastaan sentähden, että monituntinen kohtuullinen puhuminen on terveellinen ja verenkiertoa edistävä toimi, vaan myös sentähden että opettaminen samalla on ikäänkuin astumista itsensä ulkopuolelle ja siten on paras keino jokaista epäterveellistä miettimistä ja itseänsäajattelemista ja tuota synkkämielistä sureksimista vastaan, jonka uhreiksi niin monet muista ja korkeammista yhteiskunnan piireistä joutuvat. Opettajatoimi myöntää sitä paitsi terveellisen vaihtelun henkisen ja ruumiillisen työn välillä, joka on paljoa suurempi kuin monen virkamiehen toimissa, jotka enimmiten vain siirtyvät kirjoituspöydästä virkapöytään, virkapöydästä päivällispöytään ja siitä taas takaisin kirjoituspöytään. Opettajan elämä, vaikka sidottu ankaraan säntillisyyteen, tuo mukanaan enemmän vaihtelua ja juuri sen kautta estää heikontumasta. Ei voi epäillä, ett'ei nuorison eloisa, raitis ja teeskentelemätön henki vaikuttaisi suuresti opettajaan eikä siis nuoriso yksistään ota vastaan. Opettajat antavat ja saavat takaisin, ja kasvattaessaan muita heitä itseään kasvatetaan. Joka kerran toimii opettajana täydellä innolla ja rakkaudella, johtuu sen kautta henkiselle alalle; hänen täytyy yhä vieläkin lukea, miettiä, tutkia, kehittää ja lisätä sivistystään, hän ei ole eikä koskaan tule valmiiksi, sen sijaan kun muut opittuaan, minkä tarvitsevat ansaitakseen jokapäiväisen leipänsä, pitävät itseään valmiina. Siitä johtuu niin monessa ihmisessä hengentyhjyys ja korkeampien pyrintöjen puute.
Luulen kokemuksesta olevani oikeutettu väittämään, että jokainen, joka sisällisestä halusta on valinnut opettajatoimen ja hoitaa sitä innolla, vähemmänkin loistavalla yhteiskunnan asteella pysyy nuorena ja virkeänä ainakin yhtä kauan kuin muutkin. Se kokemus, jonka hengellinen sääty meille tarjoaa, ei suinkaan ole ristiriidassa tuon väitteen kanssa, vaan on päinvastoin omansa vielä enemmän sitä todistamaan.
Varovaisuus koulua moittiessa.
Paras ja opettajille toivottavin koululle annettu tunnustus on, että vanhemmat kunnioittavat sitä ja osoittavat kunnioitustaan joka tilaisuudessa. Se on yksi niitä pääkeinoja, joiden kautta lapsia kiihotetaan säntillisyyteen ja järjestykseen koulunkäynnissä, kuuliaisuuteen ja kunnioittavaan käytökseen opettajia kohtaan sekä ahkeruuteen ja tarkkaavaisuuteen.
Mutta miten tulee menetellä, jos koulu vain vaillinaisesti täyttää tarkoituksensa tai jos opettajien käytös tosiaankin ansaitsee moittimista? Surkutelkaamme me täyskasvuiset semmoista asianlaitaa itseksemme ja puhukaamme siitä ahtaimmissa piireissä, meillä on siihen täysi oikeus; mutta älkäämme unohtako, että moitteella ja valituksella lasten läsnäollessa teemme tuon pahan vielä pahemmaksi, kuin se itsestään on. Jos sanot, ettei opettaja ymmärrä pitää oppilaitaan kurissa, niin voit olla varma siitä, että poikasi tulee vielä nenäkkäämmäksi ja uppiniskaisemmaksi; jos sanot, että opettaja vaatii liian paljon, niin älä kummastele, jos tyttäresi suorittaa tehtävänsä huonosti tai vaan puoleksi; ja jos vielä väität, ettei opettaja tiedä, mitä ja miten hänen tulee opettaa, ja etteivät oppilaat opi mitään, niin ole vakuutettu siitä, että pienokaiset luulevat olevansa oikeutetut tarkkaamattomuuteen. Voi tapahtua, että opettaja tekee itsensä syypääksi niin suureen hairahdukseen, että sitä ei voida salata ja että täytyy ottaa se puheeksi lasten läsnä-ollen. Tapahtukoon tämä silloin aina kristillisen rakkauden hengessä ja mielessä, rakkaudella, joka viittaa siihen, että me kaikki teemme syntiä sekä että lasten tulee kärsiä paljon opettajaltaan sen moninkertaisen henkisen hyvän tähden, jota hän joka päivä tekee heille, ja sen toimen vaikeuden tähden, joka vaatii niin paljon itsensäkieltämistä.
Esimerkin voima.
Joka kieltää esimerkin voimaa kasvatuksessa sillä perustuksella, että kokemus on osottanut huonoimmilla vanhemmilla usein olevan hyviä lapsia ja paheenkin asunnoista lähteneen hyviä ihmisiä, on siinä jättänyt yhden seikan huomioon ottamatta. Pahe esiintyy monessa eri muodossa. Usein on sen ulkopuoli loistava ja kaunis, sillä on usein hyveen tai viattoman nautinnonhalun ja kevytmielisyyden muoto. Silloin se viettelee ihmiset, varsinkin nuorison, ja hiipii huomaamatta, mutta varmasti sydämeen. Mutta jos pahe astuu nuorison näkyviin täydessä törkeydessään, julkeasti ja peittelemättä, silloin se voi herättää siveellisen inhon, joka voimakkaasti johtaa hyveesen. Ainoastaan näkemällä tunnottomuuteen asti juopuneita orjia toivoivat spartalaiset herättävänsä nuorisossa inhoa juoppoutta kohtaan, mutta ei ylellisesti elävien ateenalaisten esimerkin kautta. Kaikkein liikuttavimpienkin kertomusten mielivaikutteet harvoin tunkeutuvat sydämen syvyyteen, vaan haihtuvat tavallisesti piankin. Mutta yhden ainoan, todellisuudessa lapsen silmien edessä tehdyn teon vaikutus tunkee hänen sisäänsä, tulee haihtumattomaksi ja määrää usein hänen luonteensa koko elinajaksi. Jos tuolla samarialaisella, sitoessaan ryövärien käsiin joutuneen haavoja ja nostaessaan hänet hevosen selkään ja viedessään hänet paikkaan, jossa hän sai hoitoa, jos tuolla samarialaisella olisi ollut lapsi tekojensa näkijänä, eikö tuon näön vaikutus olisi kestänyt koko elinajan? En luule, että kaikilla niillä siveellisillä kertomuksilla yhteensä, jotka lapsi on lukenut alusta loppuun, olisi ollut niin suuri vaikutus.
Äidin vaikutus poikiinsa.
Äidin vaikutus poikiinsa on tosin pää-asiassa hiljaista laatua, mutta kuitenkin äärettömän tärkeä. Varsinkin tulee hänen herättää kunnioitusta uskontoa, siveellisyyttä sekä sydämen ja käytöksen puhtautta kohtaan. Hänen oma siveä esimerkkinsä sekä lempeä ja hurskas mielensä vaikuttavat paraiten. Kun isä käskee, niin pojat eivät tunne ainoastaan määräyksen ankaruutta vaan myös voiman etevyyttä, joka kiihottaa vastarintaan; mutta kun äiti varottaa, niin siveellisyyden laki alkuperäisellä voimallaan astuu esiin ja voittaa sydämen. Isällä on rankaisemisoikeus, hänen tahtonsa näyttää sentähden usein itsekkäältä, kun sen sijaan äidissä enemmän ilmaantuu tuo rakkaus, joka ajattelee, huolehtii, rukoilee ja valvoo lemmikkinsä puolesta. Siitä saa myös selityksensä se hellä, suureen kunnioitukseen yhdistetty muisto, jonka niin moni suuri mies on säilyttänyt äidistään aina viimeiseen hengenvetoon asti.