Nekin, jotka pyrkivät tekemään kouluja yksinomaan tiedon tehtaiksi kasvatuksen kustannuksella, edistävät suuressa määrin kärsimättömyyden herruutta.
Kärsivällisyyden tulee tosin olla yhdistetty vakavuuteen. Kärsivällisyyden puutteessa tulisi nuorisomme kärsimään liian paljon opettajasta, vakavuuden puuttuessa taas opettaja nuorisosta.
Ensimmäisen vaikutuksen voima.
Useimmiten on ensimmäinen vaikutus, jonka joku henkilö tekee meihin, ylen tärkeä, ja harvoin voimme siitä kokonaan vapautua. Usein se ainaiseksi määrää suhteemme johonkin vieraasen, jota me ennakkoluuloitta ja vaistomaisella varmuudella ensi silmäyksellä arvostelemme. Erittäin näkyy lapsilla olevan tuommoinen arvostelemisen kyky. Tavallisesti he heti huomaavat ja tuntevat, onko vieras lastenystävä vai ei, ja sen mukaan joko lähestyvät häntä tai vetäytyvät takaisin.
Ajatelkoon opettaja tarkkaan ensimmäisen vaikutuksen voimaa sekä asettakoon niin, että armaitten pienokaisten ensimmäinen koulupäivä tulee heille ilonpäiväksi. Kyllä monet vanhemmat kuitenkin tekevät kaikkea mahdollista kuvatakseen lapsilleen koulua kauhun paikaksi. Jos nuoruuden ilo nousee tavallista korkeammalle, heti sanotaan: "Poika on pantava kouluun tyyneyttä oppiakseen" — jos eivät isän tai äidin ensimmäiset kömpelöt opettamiskokeet heti pysty pienen oppilaan päähän, niin osotetaan koulua, jossa opettaja muka hallitsee vitsan avulla, ja jos jossain suhteessa lapset ovat vanhempain huvituksille esteenä, niin taas toivotaan, että koulu vapauttaisi kodin noista rauhan häiritsijöistä.
Jos sydämestäsi olet opettaja, niin saata nuo ennakkoluulot häpeään ja vastusta teoillasi tuota arkaa sydämentykytystä ja noita surullisia ajatuksia, joiden vallassa lapsi ensi kerran luonnon elämän vapautta epäillen astuu kouluusi. Älä unohda, että otat vastaan vieraita, joita jo Vapahtaja ystävällisin sanoin kutsui luoksensa. Totisesti, se päivä, jona koulusi vastaanottaa uuden lapsijoukon, on juhlapäivä; pue sentähden pyhänuttu päällesi ja anna kasvoillesi juhlaloiste, ota oppilaasi vastaan koristetuissa huoneissa, kuten isä, ja he tulevat kauvan muistamaan tätä ensimmäistä vaikutusta.
Koulutalon asemasta ja kouluhuoneesta.
Koulutalon tulee aina olla paikkakunnan iloisimmalla, valoisimmalla ja hiljaisimmalla paikalla, kauvempana liikkeestä; sitä paitsi toivoisin sen ympärillä olevan varjokkaita puita, joiden luo nuoriso kuumina kesäpäivinä voisi kokoontua laulamaan ja leikkimään.
Mutta vielä enemmän tulisi kouluhuoneen olla todellinen lastentempli, jossa sekä nuorison elämän raitis henki että opettajatoimen korkea totisuus kuvastuvat. Näytä minulle kouluhuoneesi, jotta näkisin kuka sinä itse olet ja miten toimit! Tosin kyllä tiedän, että et sitä itse ole rakentanut, mutta tiedän myös, mitä järjestystä harrastava henki saa toimeen sekä mitä tuo rakkaus kutsumukseen voi aikaansaada, joka ei pidä mitään vähäpätöisenä. Olen nähnyt, mitä opettaja voi tehdä huonostakin kouluhuoneesta, jos hänelle vain on selvillä, että hän on kutsuttu jalostuttamaan nuorisoa. Kansakoulumme ovat usein kyllä myös köyhäin kouluja, joihin lapset usein tulevat kurjuuden ja puutteen asunnoista sekä huonouden ja henkisen tylsyyden liasta. Eivätkö ne täällä saa löytää mitään parempaa, lohduttavampaa kuin kodeissaan? Kerjäläislapsi ei saa astua rikkaan ja ylhäisen huoneesen, vaan ottaa vastaan almunsa ovella; mutta koulun, samaten kuin kirkonkin, ovet ovat hänelle auki; eikö hän siis muutamina tunteina saisi täällä iloita puhtaudesta, raittiista ilmasta ja järjestyksestä? Voitko tietää, mitä jalomman harrastuksen siemeniä semmoinen nautinto voi kylvää köyhän sieluun?
Joka muistoissaan voi palata siihen kohtaan, joka ensimmäisenä määräsi koko elämänsuunnan, ei voi kieltää aistillisten nuoruudenvaikutinten voimaa.