Opettajan sivutoimet.

Sen sijaan että kelpo perheenisä päivän työn jälkeen levähtää perheensä piirissä ja lastensa seurassa ja mielellään jää omaistensa luo, tulee naimaton nuori mies houkutelluksi pois tyhjästä huoneestaan ja usein hän pakenee ahdistavaa yksinäisyyttä seuroihin, jotka ovat hänelle monessa suhteessa vahingollisia. Onnellinen sentähden se nuori opettaja, jolla on joku sivutoimi, joka virkistyttää ja huvittaa häntä, saattamatta häntä kuitenkaan varsinaisesta virkaelämästään, ja joka suojelee häntä turmiollisesta seurustelusta.

Moni on tähän tarkoitukseen, luullakseni täydellä syyllä, ehdottanut kasvitiedettä. Kirjallisia apuneuvoja siihen voidaan nykyään suuritta kustannuksitta hankkia, ja se pakottaa sitäpaitsi ystävänsä ulos kedolle ja metsään, jonka kautta terveys ylläpidetään ja henkinen raittius säilytetään. Sen ohessa on välttämätöntä laittaa itselleen kasvikokoelma, joka, suurempia kustannuksia tuottamatta, tarjoaa askaroimista ja huvia vielä talvellakin. Sitäpaitsi kasvioppi on yhteydessä koulu-elämän kanssa ja voi usein olla opetukselle hyödyksi.

Olen myös tuntenut opettajia, jotka ovat harjottaneet hyönteis-oppia ja tässä vaikeammassa luonnonhistorian osassa päässeet jokseenkin pitkälle. He kaupittelevat myös kuoriais- ja perhos-kokoelmia ja toukkia sekä ansaitsivat vähäsen tällä kaupalla. Kaikki tunsivat itsensä siinä työssä onnellisiksi ja jonkinlainen hilpeys ja tyytyväisyys oli vallannut heidän koko olentonsa. He todistivat oikeaksi J. Paul'in väitteen, että jokaisella, jolla on henkistä työtä, täytyy olla joku sivutoimi, joku mielityö, jos hän tahtoo pysyä iloisena ja terveenä.

* * * * *

Enin tahtoisin kuitenkin sulkea maalaisopettajimme suosioon puutarha- ja kukkas-viljelyksen. Tämä työskentely on jo itsessään niin likeistä sukua ja niin kauniissa yhteydessä opettajatoimen kanssa, että ajattelevat, tunteelliset ihmiset eivät voi olla sitä huomaamatta. Se johtaa luontoon ja sen virkeään elämään, se antaa ja pitää vireillä toiveita ja toteumisia siihen määrään, että totinen, vaatimaton luonne välttämättömästi mieltyy siihen ja tuntee itsensä siinä onnelliseksi. Sitä paitsi löytyy harvoja maalaisopettajia, joilla ei ole puutarhaa koulun vieressä. Milloin semmoisen näen ja huomaan sen hoidossa kauno-aistia ja järjestystä, silloin saan ehdottomasti hyvän ajatuksen sen omistajasta, ja hän tulee minulle jo ennakolta rakkaaksi. Mutta missä puutarha on täynnä okaita ja ohdakkeita ja ilmaisee kaunoaistin puutetta, siinä taas ehdottomasti ajattelen, että koulu varmaankin on samanlainen. — Tunsin nuoren opettajan, joka asui yksinäisessä, maailmasta melkein suljetussa vuorikylässä, jonka asukkaat karusta maastaan tuskin saivat välttämättömimmät elintarpeensa. Hän oli vähitellen parantanut talonsa vieressä olevan pienen puutarhan maata, oli löytänyt kukkasystäviä kaupungissa, jotka kernaasti antoivat hänelle rikkauksistaan, ja hyvältä tuntui kun näki tämän ystävällisen kosteikon näköisen maatilkun ja sen kukkien somuuden. Hän kasvatti myös ruukuissa joitakuita hienompia kasveja, jotka palkitsivat hänen työtään virkeällä edistymisellään ja kukkasrikkaudellaan. Hän sanoi minulle itse: Tämä on ainoa, joka antaa minulle iloa ja virkistystä vaivaloisen koulutyön jälkeen; tuskin voisin sitä muuten yksinäisyydessäni kestää.

Eikö semmoinen esimerkki, enemmän kun kehotukset ja opetukset, vaikuta edullisesti maalaiseenkin? — Ensin hän katsoo sitä uteliaisuudella ja epäilyksellä, sitten hän näkee menestyksen ja iloitsee siitä ja lopuksi hän seuraa esimerkkiä. Häneenkin se vaikuttaa jalostuttavasti, sillä se opettaa häntä rakastamaan paitsi hyödyllistä myös kauneutta.

Hedelmänviljelyksestä ei liene tarpeellista puhua sanaakaan. Se on oma asianajajansa ja koulun kanssa terveine punaposkisine poikineen ja tyttöineen ei mikään sovellu niin hyvin kuin hyvässä kunnossa pidetty hedelmätarha.

Lapsi, joka ei hellästi hoida ainoatakaan puuta eikä iloitse sen kasvamisesta, ei ole mikään lapsi, enkä minä tahtoisi kutsua häntä lapsekseni. Mutta opettajan, joka ei osaa herättää oppilaisissaan halua luontoon ja sen selvää kieltä kohtaan, tahtoisin mieluimmin — nähdä poistetuksi kouluhuoneesta!

Puhtaus kasvatusvälikappaleena.