Jokainen, joka saa uuden takin päällensä, ojentaa ruumistaan, ja paremmat vaatteet antavat myös enemmän rohkeutta. Sunnuntaina tuntevat palkollisetkin itsensä inhimillisemmiksi ja katsovat rohkeammin ympärilleen. Moni on pitänyt sielunsakin saastuttamatta, jotta hän ei likaisi vaatteitaan. Tavallinen puheenparsi on, että ruumis ja sielu ovat keskenään vuorovaikutuksessa, mutta täydessä laajuudessaan sitä harvoin otetaan varteen. Kristus ei suotta kutsunut ihmisruumista temppeliksi, ja ruumiin kunnioittaminen ei koskaan jää vaikuttamatta koko elämän siveelliseen puoleen. Joka ei välitä siitä, vaikka hänen vaatteensa ja ruumiinsa ovatkin likaiset, joka ei kaipaa ruumiin puhdistamista aika ajoin ja joka viihtyy lo'assa, se on helpommin altis kaikille viettelyksille ja taipuvaisempi ilkeyteen. Joka tahtoo riistää ihmisiltä sunnuntain, tekee jo senkin tähden suurta syntiä heitä kohtaan, koska hän samalla riistää heiltä yllytyksen puhtauteen ja jaloimpiin elämännautintoihin. Joka tahtoo kasvattaa ja sivistää ihmisiä, ei saa jättää näitä viittauksia huomioon ottamatta ja hänen täytyy neuvoa pitämään ei ainoastaan sielua vaan myös ruumista puhtaana, vieläpä jälkimmäistä Jumalan tähden, joka on sen luonut. Puhtaus pitää ruumiin ja sielun terveinä ja sillä ihmisellä, jolle puhtaus on tullut pysyväiseksi tavaksi, on ainakin yksi kiusaus vähemmän. Löytyy tosin ihmisiä, jotka ulkoapäin ovat kiiltäviä, vaan lähempänä ihoa sitä likaisempia; mutta ne eivät kunnioita ruumista Jumalan tähden, joka sen on luonut, vaan hoitavat sitä ylpeydestä. Ei se ole puhtautta.
Kansa- ja köyhäin-kouluillamme on tässä suhteessa paljon hyvää tehtävänä ja parannettavana; niiden tulee usein kyllä edustaa isää ja äitiä! Koulun tulee vakavasti koettaa poistaa kaikkia vastenmielisiä tapoja, ainakin huoneissaan, kampaamatonta tukkaa, pesemättömiä silmiä ja käsiä ei pidä koskaan sallittaman ja jokaiseen kivitauluun täytyy kuulua sieni tai kangastilkku tavanmukaista puhdistamista varten.
Ovatko nämä vähäpätöisiä asioita, joita itsestään ymmärtää? — Kasvatuksessa en pidä kerrassaan mitään kohtaa vähäpätöisenä ja tuosta "itse ymmärtämisestä" en vielä ole nähnyt merkkiäkään.
Olemmeko myös ajatelleet, missä suhteessa puhtaus on häveliäisyyteen, tuohon siveään olentoon, joka vartioi kaikkialla, missä ihminen lähenee eläintä?
Koulunkäynnin eduista.
Mitä koulujen ja varsinkin kansakoulun vastustajat usein moittivat, on niiden pieni vaikutus elämään, tietojen perin vähäinen pysyväisyys ja silmäänpistävä käytännöllisyyden puute elämässä. —- Tämä moite on vieläkin painavampi, kun ajattelee, että lapsemme niin pitkäksi aikaa kuin 8:ksi tai 9:ksi vuotta pannaan kouluun ja että he siis viettävät melkein seitsemännen osan koko elinajastaan koulupenkillä.
Niiden opettajien, jotka käsittävät näiden moitteiden koko tärkeyden ja täyden merkityksen ja jotka täydellä todella tahtovat koulun avulla jalostuttaa siveellistä ja henkistä kansanelämää, täytyy erittäin saada selville, mikä osa koulutietoja tulee jäämään ja mikä häviämään.
Jäämään tulee ennen kaikkia se järjen- ja sydämensivistys, jonka oppilas koulussa on saanut. Häviämään tulevat monet joutavat ja turhamaiset asiat, nimet ja luvut, ulkoa opitut korulauseet ja muistinharjoitukset kerskaavaisia tutkintoja ja tarkastuksia varten — häviämään tulee kaikki, mitä opettaissa ei perustana ole ollut, vakaumus ihmisen oikeasta kotimaasta; — mutta minkä vakava opettaja on tehnyt totisen kurin ja hyvien tapojen saavuttamisen, siveellis-uskonnollisen tunteen herättämisen ja järjenvirkeyden elvyttämisen hyväksi, se jää ja sen siunausta tuottavat vaikutukset ulottuvat elämäänkin. Unohtukoon ja jääköön koulu-ajan loputtua sikseen moni asia kieliopin, luonnonhistorian, historian y.m. aineiden alalta; ajattelemaan tottunut henki löytää kaikkialla elämässä kiihottimia ja tulee toimeen kaikkialla; siveellis-uskonnollinen tunne ei koskaan kokonaan häviä, vaan auttaa ratkaisemaan hyvän ja pahan välillä. Älkäämme sentähden pitäkö opetusaineita tarkoituksena, vaan ennemmin keinoina järjen ja sydämen kehittämiseen; sellaisella ainoalla oikealla käsityksellä tulee meidän vastustaa noita moitteita, joiden tärkeyttä ei voi kieltää. Semmoiseen käsitykseen liittäytyy myös tuo kultainen vaatimattomuus, joka on ainoa terveellinen kouluillemme, tai oikeammin, se syntyy siitä välttämättömästi.
Päiväkirjoista.
On määrätty, että opettajien tulee pitää päiväkirjoja. Monet ovat sen tehneet ja jääneet semmoisiksi kuin he kerran olivat, syystä että enemmän pitivät silmällä muotoa kuin henkeä.