Ja kulkeissasi koululastesi ohi, etkö huomaa, mitä he tekevät ja toimittavat jouduttaakseen tuota hitaasti kuluvaa aikaa? Jonkun mieleen juolahtaa tyhmyys tai pahanteko ja heti seuraa koko lapsilauma esimerkkiä pelkästä ikävästä. Tuossa he lyövät sammakkoja kuoliaaksi tai kiusaavat kuoriaisia, tässä he ovat saaneet käsiinsä koiran, jota tahtovat saada tekemään temppujaan ja jota sentähden repivät sinne ja tänne. Etkö voisi näiden lasten elämään vaikuttaa sillä, että opettaisit heille siivoja huvittavia leikkejä, siten suunnataksesi heidän toimintahalunsa parempaan?
Moniaat oppilaasi ovat paimenia ja paimentavat karjaa suuren osan kesää. Etkö voisi saada heitä siihen, että paitsi leipäpussia ottaisivat mukaansa jonkun lukukirjan? Eikö Isäin poikakin ollut paimen, ja mitä Raamattu kertoo hänestä? Opettajalla maalla on näissä suhteissa paljoa helpompi kuin kaupunki-opettajalla.
Jotta joku asia todellisuudessa tulisi mahdottomaksi, ei tarvita muuta kuin että uskoo sen mahdottomuutta; — mutta rakkaus voi tehdä ihmeitä, sillä se tekee vahvaksi.
Kunnioitus koulua kohtaan.
Usein kuultu valitus, että kansa ei kylliksi harrasta koulua ja vain vastenmielisesti tekee uhrauksia sen hyväksi, ei ensinkään ole tuulesta temmattu. Löytyy vieläkin paljon ihmisiä, jotka, jos vaan saisivat menetellä mielensä mukaan, tuskin viivyttelisivät koulunsa lakkauttamista, siten vapautuakseen laitoksesta, jota pitävät tarpeettomana verona ja rasituksena.
Käsityöläisellä, joka opetuksen avulla on päässyt siksi pitkälle, että hän itse voi kirjoittaa laskunsa, kuittinsa, asioimiskirjeensä y.m. sekä pitää laskua tuloistaan ja menoistaan, on jo toisellaiset ajatukset koulusta. Talonpoika, joka kirjoitus- ja lukutaitonsa tähden tulee valituksi kunnanesimieheksi, ei hänkään voi halveksia koulua. Emme voi erehtyä sen pääsyyn suhteen, jonka tähden kansa ei kylliksi kunnioita kansakoulua, joskin tämä tieto ei ensinkään ole omiansa mielistelemään itserakkautta.
Toimikaamme päättävällä vakavuudella, älyllä, innolla ja tarkoituksenmukaisella opetustavalla siihen suuntaan, että kansakoulu todellisesti hyödyttää kansaa ja kansan elämää sekä vastaa kansan tarvetta; silloin tulee myös kansan mielipide koulusta olemaan toisellainen. Mutta niinkauvan kuin löytyy kouluja, joista lapset lasketaan maailmalle ilman muita myötäjäisiä kuin vähän koneellista lukutaitoa, niinkauvan kuin löytyy opettajia, jotka kirjoitusopetuksessa tyytyvät jäljentämiseen, eivätkä vaadi ajatusten kirjallista lausumista, niinkauvan kuin laskeminen ei ole käytöllistä elämää varten ai'ottua laskemista, niinkauvan tullaan myös pitämään semmoisia kouluja tarpeettomina.
Siinä me kaikki olemme yhtä mieltä, että sivistynyt kansa ei mitenkään voi halveksia koulua. No niin! Toimikoon koulu todellisuudessa terveen sivistyksen hyväksi, niin koulu varmaankaan ei tule olemaan kansan tunnustusta vailla.
Mutta että kansan sivistyksen ja kansakoulun pyrintöjen ainoana päämääränä ei voi olla tottuminen järjelliseen lukemiseen, itsetietoiseen kirjoittamiseen ja laskemiseen, vaan että syvempi perustus on laskettava, ei vaadi mitään laveampaa esitystä? Viittaan Ephes. 4: 14-16, sillä siinä on sanottu enemmän kuin minkä yhdessä päivässä voi ajatella.
Vieraantuminen opettajakutsumuksesta.