»Ja näin hyville», sanoi Lot. »Elly, nämät leivokset ovat taivaallisia.»
»Meidän ei olisi pitänyt vain kaivaa esille menneitä asioita», sanoi vanha herra. »Ne saavat Lot'n vapisemaan kauhusta. Kas tuota poikaa, miten hän syö leivoksia! Noin sinun äidilläsikin oli tapana tehdä. Lapsi, oikea lapsi!»
»Niin, minuakin lapsettaa joskus, mutta en ole yhtä suuri lapsi kuin äiti.»
»Ja lähteekö hän nyt Englantiin?»
»Hän lupasi minulle, ettei hän lähtisi sinne. Mutta hänen lupauksensa eivät merkitse paljonkaan. Me jäämme pitkäksi aikaa ulkomaille; vietämme koko talven Italiassa. Eräs asia tuottaa minulle helpoitusta; äidillä ei ole rahaa; ja minä kävin pankissa ennen lähtöäni ja pyysin, siltä varalta, että äiti tulisi hakemaan rahaa, sanomaan hänelle, ettei hän voi saada mitään, koska hänellä ei ole enää mitään saatavaa…»
»Mutta hän saa sittenkin… hän on aina saanut.»
»Johtaja lupasi auttaa minua ja kieltäytyä antamasta hänelle rahaa.»
»Saa hän sitä siitä huolimatta.»
»Keneltä?»
»En tiedä, mutta rahaa hän aina saa. Kyllä hän saa rahaa, vaikka en tiedä miten…»