Kunnianarvoisa äiti tuli ensimäisenä sisään: lyhyt nainen, jonka vartalo hukkui kokonaan puvun laskoksiin. Kaksi ruskeaa silmää loisti valkoisen nauhan alta, joka peitti hänen otsaansa.
»Herra van der Staff…»
»Rouvani…»
Theo puristi kunnianarvoisan äidin kättä: »Olen jo kauan ollut tulossa tervehtimään teitä sanoakseni, miten kiitollinen olen siitä huolenpidosta, jota te suotte äidilleni.»
Hänen ranskalaiset lauseensa kuuluivat kohteliailta ja ritarillisilta.
»Saanko luvan esittää teille serkkuni, herra ja rouva Pauws?»
»Vasta naidut, eikö niin», sanoi kunnianarvoisa äiti kumartaen ja hienosti hymyillen.
Lot ihmetteli, mistä hän sen tiesi:
»Olemme tulleet tervehtimään tätiäni… ja teitä myöskin, kunnianarvoisa rouva», lisäsi hän kohteliaasti.
»Olkaa hyvä ja istukaa. Rouva van der Staff tulee heti.»