»En minä moiti. Minun tapani ei ole moittia sitä, mitä ihmiset arvelevat parhaaksi itselleen.»
»Puhukaamme suoraan ja peittelemättä. Sinä sanot äitiä naiseksi, joka elää intohimollensa. Ehkäpä sanot minusta samaa.»
»Minä en tiedä paljonkaan sinun elämästäsi.»
»Olen elänyt miesten kanssa. Jos minulla olisi äidin periaatteet tai hänen vaistomainen sovinnaisuutensa, niin olisin mennyt heidän kanssaan naimisiin. Minä rakastin ja olin rakastettu. Kahdesti olisin voinut mennä naimisiin, niinkuin äiti teki; vaan en tehnyt sitä.»
»Se mitä olit nähnyt, oli vienyt sinun rohkeutesi.»
»Aivan niin; enkä koskaan ollut varma, en koskaan. Ehkäpä nyt, Lot ehkäpä nyt olen ensi kertaa aivan varma.»
»Oletko varma, Ottilie?» sanoi Elly.
Hän tarttui Ottilien käteen. Hänen mielestään Ottilie oli kovin kaunis, ihmeen kaunis ja luonnollinen ja hän oli kovin ihastunut häneen.
»Ehkäpä nyt, Elly, olen aivan varma siitä, etten koskaan rakasta ketään muuta niinkuin rakastan Aldoa… Hän rakastaa minua…»
»Ja te menette naimisiin?» kysyi Lot.