»Olen täysin tyytyväinen. Olen enemmänkin kuin tyytyväinen, Elly… uskon, että olen olen saavuttanut onneni…»
»Ja se kestää enemmän kuin vain hetken.»
»Oletko varma siitä?»
»Olen, tunnen sen sielussani… Aivankuin Ottiliekin sen tuntee. Entäs sinä?»
Lot katsoi Ellyyn vakavasti, vaan ei sanonut hänelle, että Elly oli paljon nuorempi kuin Ottilie, liian nuori tietääkseen vielä niin paljon. Ja hän vastasi vain:
»Minäkin uskon olevani varma. Mutta meidän ei pidä tehdä väkivaltaa tulevaisuudelle… Oi, mikä ihana ilta! Katsohan noita vuoria, jotka hohtavat sinipunaisina… Satukuva vaihtuu joka hetki. Meri tuudittaa tuulta helmassaan ja phoiniks-lintu palaa tuhaksi. Ollaan täällä ja katsotaan. Tuossa ovat ensimäiset tähdet. Meri näyttää aivan tyyntyvän ja tuuli nukahtavan sen sinisellä povella. Voit kuulla vielä sen hengityksen, mutta se nukkuu jo… Tämä on elämän ja lemmen maa. Olemme saapuneet tänne liian varhain, huvikausi ei ole vielä alkanut; mutta mitä me välitämme hienosta maailmasta?… Tämä on suurenmoista, Elly, tämä väkevä elämä ja rakkaus, nuo voimakkaat värit, jotka haihtuvat niin purppuraisina yön pimeyteen. Tuon voimakkaan tuulen kylmä henkäys, joka nyt on uupunut uneen: miten toisenlainen se on kuin meidän pohjolamme tuuli, joka vinkuu niin synkästi! Tämä mieletön, iloinen tuuli täällä, joka uinuu nyt kuin jättiläinen rakastettunsa, meren sinisessä helmassa! Tämä on vapautta, elämää, rakkautta ja loistoa, prameutta ja iloa. Oi, en moiti maatani; mutta tunnen taaskin kerran, kaikkien näiden kuukausien jälkeen, että voin hengittää vapaasti ja että elämässä on hehkua… ja nuoruutta, nuoruutta, nuoruutta! Se nousee ensiksi päähän, mutta alan jo tottua tähän hurmioon…»
He jäivät parvekkeelle. Kun tuuli heräsi meren helmasta ja nousi jälleen iloisesti hypähdellen, pyyhkäisten ensin viimeiset purppurapilvet tähtien tieltä, palasivat he sisään käsivarret kiedottuina toistensa ympärille.
Riemusta väräjävän meren yli hyökkäsi ankara mistraltuuli.
KUUDESTOISTA LUKU.
Talosta johti puutarhaan pieni penger ja pari kolme porrasta.