»Ei se saata sinua perikatoon. Onko todellakin tarpeellista lähteä katsomaan noita kakaroita?»
»Tietysti sinun pitää nähdä kummilapsesi. Se on hyvin sopivaa. Ja sitten me jatkamme matkaa Inan ja Lilyn kanssa Daanin ja Floorin luo hotelliin.»
»Niin minä tiedän, he saapuivat eilen… Kuuleppas, Stefanie, en ymmärrä, miksikä sinä et anna minun olla täällä omassa rauhassani. Sina tahdot aina mestaroida toisia. Minun on hyvä olla täällä kirjoineni…»
Uuninlämpö vaikutti mieluisasti vanhaan Stefanie de Laders'iin ja hän kohotti kohmettuneet jalkansa hiillosta vasten; mutta piipun savu ärsytti häntä yskimään.
»Niin, niin, sinä luet parhaillaan; minä luen myöskin, mutta parempia kirjoja kuin sinä… Näytähän, mitä sinä luet, Anton. Mitä se on. Latinaako?»
»Niin, latinaa.»
»En tiennyt sinun ymmärtävän latinaa.»
»Et sinä vielä tiedä kaikkea minusta.»
»En, Jumalan kiitos!» huudahti Stefanie loukkaantuneena. »Ja mikä tuo latinalainen kirja on?» kysyi hän uteliaana ja tutkivasti.
»Se on syntinen kirja», sanoi Anton kiusottaen.