Ja hän oli niin hyvillään tästä ajatuksesta, että hän pisti kätilön käteen pari guldenia. He tulivat kaikki nenästä vedetyiksi — Stefanie täti, Ina ja nuori pari — kun he näkivät Anton sedän näin ystävällisenä ja anteliaana; he luulivat hänen tarttuneen ansaan, jonka he olivat hänelle virittäneet; ja hän antoi heidän pysyä tässä harhaluulossa, jonka läpi hän näki aivan selvästi. Mitä peijakasta, hän tuumi yhä kiihtyvässä vihassaan, hänen tarvitsi välittää tuosta nuoresta parista? Eikö se riittänyt, että he olivat nuoria ja terveitä, koska he himoitsivat hänen rahojaan? Ja mitä hän välitti tuosta kakarasta, jonka he olivat ristinneet Antoinetjeksi hänen mukaansa? Hän inhosi vastasyntyneitä lapsia, joskin hän piti niistä hiukan vanhempina. Kaikki musteni hänen silmissään, mutta hän hillitsi vihansa ja sameat ajatuksensa ja käyttäytyi ystävällisesti ja hyväntahtoisesti kuin hyvinkasvatettu setä ja kummi ainakin, joka aikoi jättää koko omaisuutensa lapselle perinnöksi.
»Ja Daan setä ja Floor täti saapuivat eilen», sanoi Ina d'Herbourg tukahduttaen huokauksen, sillä intialaiset sukulaiset eivät hänen mielestään olleet esiintymiskelpoisia. »Emmekö me luvanneet kaikki yhdessä käydä heitä tänään tervehtimässä, Stefanie täti?»
»Siten häneltä säästyy ajurin maksu», tuumi Anton Dercksz.
»Niin», sanoi Lily, »lähtekäämme heidän luokseen, vai mitä Anton setä?»
»Tietysti, kultaseni.»
»Frits tulee myöhemmin kasarmista, eikö niin? Minä panen vain päälleni. Miten herttainen sinä olit, Anton setä, kun tulit katsomaan pienokaista. Aloin jo epäillä, ettet tulisi koskaan, sillä siitä on jo niin pitkä aika, kun lupasit…»
»Näethän, että pidän aina lupaukseni, kultaseni…»
Hän sanoi sen teeskennellyllä ystävyydellä, ojensi kätensä, kun Lily kulki hänen ohitseen, veti hänet puoleensa ja ikäänkuin vierailun pehmentävän vaikutuksen alaisena suuteli häntä vielä uudestaan hyvin pitkään. Lily värisi ja kiiruhti pois. Käytävässä hän kohtasi miehensä, joka vyötti miekkaa vyölleen.
»Älä anna tuon likaisen vanhan lurjuksen suudella tuolla tavalla itseäsi!» sähätti Frits harmissaan.
»Mitä minä sille mahdan? Tuo roisto tekee minut aivan sairaaksi!…»
Frits läksi ulos paiskaten oven kiinni ja tuumien, että hänen nuori onnensa oli jo himmentynyt, koska heidän oli vaikea tulla toimeen ja oli pakko tahrata itseään sen vuoksi. Ina, setä ja täti odottivat ruokasalissa, kunnes Lily oli valmis.