»Daan setä on varmaankin hyvin hyvissä varoissa», sanoi Ina säkenöivin silmin. »Isä, joka sen kyllä tietää, ei tahdo koskaan puhua raha-asioista eikä sano, miten paljon hän luulee Daan sedän omistavan…»
»Entäs miten paljon sinä luulet hänellä olevan?» kysyi Stefanie täti.
»Voi, täti», sanoi Ina hyvinkasvatettu ilme väsyneissä silmissään, »minä en koskaan puhu rahoista, enkä ajattele sellaista, enkä myöskään tiedä, miten rikas Daan setä on…mutta luulen sittenkin, että hän vähintäin omistaa seitsemänsataatuhatta guldenia. Mikä on syynä siihen, että he näin äkkiä saapuivat Hollantiin, keskellä talvea? Liikeasiat, arveli isä; ja tietysti hän sen tietää. Mutta, niinkuin tiedätte, isä ei koskaan puhu paljon eikä koskaan raha- eikä liikeasioista. Mutta minä olen itsekseni ihmetellyt, olisikohan Daan setä voinut kadottaa koko omaisuutensa? Ja huomatkaa, mitä minä sanon: jos niin on, niin isän on pidettävä hänestä huoli.»
Sillä Daan sedällä ja Floor tädillä, jotka eivät soveltuneet hienoon seuraan, oli omia lapsia; siltä taholta ei siis ollut mitään odotettavissa; ja Ina vihasi heitä syvästi, kadehti heidän rikkauttansa ja puhui heistä niin paljon pahaa kuin vain uskalsi.
»Tokkopa on oikein puhua tuolla tavalla?» sanoi Stefanie täti.
»Heillä on aina ollut yhteisiä asioita», sanoi Ina, »ja jos Daan setä on hävittänyt omaisuutensa, niin isän on pidettävä hänestä huoli.»
»Mutta jos hän omistaa seitsemänsataatuhatta guldenia?» sanoi Anton
Dercksz.
»Niin, se on toista», sanoi Ina itarasti. »Mutta ehkä hänellä ei ole seitsemääsataatuhatta. Enhän minä tiedä. En koskaan puhu raha-asioista; ja mitä muut ihmiset omistavat, se ei liikuta minua.»
Lily tuli alas näyttäen kaikkein suloisimmalta pikku rouvalta turkiskauluksessaan; ja kaikin neljän he nousivat nyt ajurin rattaille, Jansjen saadessa taas aikaan hirveän vedon heittämällä oven selkosen selälleen.
Ja Ina vaati, että Anton setä kävisi istumaan takaistuimelle Stefanie tädin viereen ja hän itse ja Lily etuistuimelle, selin hevosiin, mutta Anton setä, joka tekeytyi kohteliaaksi, koetti luovuttaa kunniapaikan Inalle, vaikka hän oli hyvillään, ettei tämä suostunut siihen. Koko hänen sukunsa oli vain kahle, joka sitoi häntä olematta miksikään hyödyksi. Siinä oli tuo lintumainen Stefanie, joka oli laahannut hänet pois lämpimästä huoneestaan piippunsa ja kirjansa äärestä, Suetoniuksen ja huvittavien unelmiensa luota ja vienyt hänet ensiksikin katselemaan tuota kakaraa, jolle hän ei aikonut jättää ainoatakaan penniä perinnöksi ja sitten hotelliin tervehtimään veljeä, jonka päähän oli pistänyt matkustaa joulukuussa Intiasta Hollantiin. Kaikki aivan turhia asioita; ja mitä hittoa ne häntä liikuttivat! Oli hetkiä, jolloin hänen suorastaan oli mahdotonta olla oma herransa… Hyvittääkseen itseään hän paino! polvensa Lilyä vasten. Hänen silmänsä olivat sumeat. Ajuri pysähtyi suuren vieraskodin ulkopuolelle, missi Daan setä oli tottunut asumaan käydessään kotona Intiasta Heidät saatettiin heti Floor tädin luo, joka oli nähnyt heidän tulonsa ikkunasta; baboe seisoi huoneen ovella.