»Aivan varmaan on rahasta kysymys.»
»Jonka isä ja Daan setä…»
»Ovat pakotetut maksamaan, jos…»
»Luuletko todellakin?»
»Onhan heillä niin paljon yhteisiä asioita. Siitä voi johtua monenlaisia selkkauksia. Eikä olisi ensi kertaa, jos kaksi miestä, joilla on paljon liikeasioita…»
»Niin, kyllä ymmärrän.»
»Ehkäpä on parasta, ettet sekaannu lainkaan koko juttuun. Tekisit viisaammin, jos olisit varovainen. Et koskaan voi tietää, millaiseen ampiaispesään voit joutua.»
»Se tapahtui kuusikymmentä vuotta sitten. Asia on kuudenkymmenen vuoden vanha. Mikä ääretön aika!» sanoi Ina tuon ajatuksen hypnotisoimana.
»Onhan se hyvin pitkä aika. Koko juttu on vanhentunut!» sanoi d'Herbourg tekeytyen välinpitämättömäksi, vaikka hän olikin sisäisesti levoton.
»Ei», sanoi Ina pudistellen valkeaa paratiisilintua, »asia ei ole vielä päättynyt. Se on mahdotonta. Mutta isä toivoi, että jonkun ajan kuluttua…»