»Onko Daan sedän asiat menneet nurin?»
»Sitä minäkin luulin, mutta isä väitti, ettei kysymyksessä ole mitkään raha-asiat. Se voisi ehkä…»
»Mutta mitä se voisi olla?»
»Jotakin siinä on.»
He katsoivat toisiaan silmiin, kumpikin menehtymäisillään uteliaisuudesta.
»Mistä sinä sen tiedät, Ina?»
»Isä on ollut kovin synkkänä sen jälkeen kun hän tapasi Daan sedän.»
»Niin, mutta mistä sinä tiedät, että siinä piilee jotain?»
Puhumisen halu voitti Inan viisauden:
»Stefanie täti», hän kuiskasi, »en todellakaan voinut sille mitään… mutta eilen, kun menin hakemaan Daan setää ja isää sedän huoneesta, kuulin… ollessani kasvihuoneessa…»