Mutta Floor täti hoiperteli juuri portaita alas hölkkyvine rintoineen, ja Daan setä soitti juuri ovikelloa. Vanha Anna oli mielissään. Hän oli iloinen, kun perheen jäsenet touhusivat alakerroksessa, ja hän otti jokaisen hymyilevin katsein vastaan ja nöyrin, kohteliain huomautuksin, lihavan kissan köyristäessä selkäänsä hänen hameittensa alla ja käpertäessä häntäänsä hänen sääriään vasten. Vanha tohtori Roelofsz tulla linkutti portaita alas Floor tädin jäljessä, ontuen toista jäykkää jalkaansa; ja hänen suuri vatsansa näytti työntävän Floor tätiä, tämän varovaisesti astuessaan portaan kerrallaan.
Stefanie täti oli hyvillään päästessään irti Ina d'Herbourgista, ja sanoi:
»Nyt minä menen ylös.»
Hän työntäytyi käytävässä Roelofsz'in jäykän jalan ohi ja pujahti Daanin ja Floorin välitse portaita ylös; ja hermostuneessa kiireessään, peläten Inaa, syntiä, uteliaisuutta ja helvettiä, hän miltei kompastui kissaan, joka livahti hänen jalkojensa välitse.
»Arvasinhan, että tapaisin sinut täällä, Roelofsz», sanoi Daan setä.
»Jollen olisi kohdannut, olisin tullut heti sinua tapaamaan.»
»Vai niin, vai niin, hyvä-hyvä-hyvä, olet siis täällä taaskin,
Dercksz!» sanoi vanha tohtori.
He pudistivat toistensa kättä; ja Daan Dercksz katsoi hermostuneesti tohtori Roelofsz'iin, ikäänkuin hän olisi tahtonut sanoa jotakin. Mutta hän epäröi ja huomautti kahdenvaiheilla Inalle:
»Etkö sinä mene ylös, Ina?»
»En, setä», vastasi Ina näennäisesti kohteliaasti, hyvillään siitä, kun hänellä oli tilaisuus puhua pari sanaa tohtori Roelofsz'in kanssa. »Mene sinä ensin. Ei, mene sinä ensin. Voin kernaasti odottaa vielä hetken aikaa. Minä odotan täällä.»
Tohtori Roelofsz meni hänen kanssaan arkihuoneeseen hieroen kylmiä käsiään ja sanoen, että täällä oli lämpimämpi kuin ylhäällä, missä paloi vain vähäinen tuli kamiinissa: vanha Takma ei palellut koskaan; hänessä oli aina sisäistä kuumuutta. Mutta Floor täti, joka myöskin tuli hetkeksi arkihuoneeseen, puki ylleen raskaat turkkinsa, Inan auttaessa hänen ylleen: