»Neidillä on ollut niin kovin paljon puuhaa», sanoi Door; ja Keetje vahvisti toisen sanat; ja yhdessä Ellyn kanssa he kantoivat hänet sisään.
»Voin jo paremmin, rakkaani, ei se merkitse mitään. Mennään ruokasaliin. Te tahdotte varmaan kernaasti jotain syödä.»
Adèle täti nyyhkytti yhä, niin rasittunut kuin hän oli, mutta hän pakottautui jälleen tyyneksi. Istuessaan päivällispöydässä hän huomasi, että Lot ja Elly eivät olleet sopusoinnussa keskenään.
»Haudattiinko isoisä eilen?» kysyi Elly.
»Haudattiin, kultaseni. Tohtori Thielens ei sallinut lykätä hautajaisia tuonnemmaksi.»
»Silloinhan meidän oli aivan turha tulla kotiin», sanoi Lot hermostuneesti.
Hänen huulensa vapisivat ja hänen tavallisesti niin ystävällisillä, punaisilla ja valkoisilla kasvoillaan oli kova ilme.
»Me sähkötimme teille ja kutsuimme teidät kotiin», sanoi Adèle täti yhä hiljaa itkien, »sillä Ellyllä tulee olemaan täällä asioita selvitettävänä…»
»Ehkäpä olisin voinut tulla yksin kotiin», sanoi Elly, »noiden asioiden vuoksi…»
»Steyn on testamentin toimeenpanija», sanoi Adèle täti ystävällisesti, »ja hän arveli…»