»Steynkö?» kysyi Elly. »Miksikä ei Lot?»
»Vanha herra on määrännyt siten, rakkaani… Onhan hän äidin mies… äiti saa myös periä… yhdessä teidän kanssanne…»
»Äitikö?» kysyi Lot.
»Niin», sanoi Adèle täti hiukan hämillään.
He käsittivät mistä oli kysymys, eivätkä tiedustelleet sen enempää, mutta selvästi saattoi huomata, etteivät he olleet sovinnossa keskenään; he näyttivät sekä väsyneiltä että ynseiltä.
»Äiti tulee illalla tervehtimään teitä», sanoi Adèle täti.
Elly pudisti päätään:
»Olen kuolemanväsynyt», sanoi hän. »En jaksa ottaa äitiä vastaan tänä iltana. Menen levolle, täti.»
»Minä otan äidin vastaan», sanoi Lot. Elly nousi äkisti ja meni yläkertaan. Adèle täti seurasi hänen mukanaan; ja Lot meni toiseen huoneeseen vaihtamaan pukua. Portaissa Elly alkoi itkeä. »Vanha isoisä raukka!» hän nyyhkytti; ja hänen äänensä katkesi.
He saapuivat makuuhuoneeseen Adèle täti auttoi Ellyä riisuutumaan.