»Eikö kukaan ole hänen luonaan?»
»Ei, vain seuranainen.»
»Minulla on suuria uutisia», sanoi Stefanie.
Ina heristi korviaan; koko hänen olentonsa vapisi.
»Millaisia, täti?»
»Ajattelehan, sain kirjeen Thérèseltä…»
»Täti Thérèseltäkö Parisista?…»
»Niin, täti van der Staffilta. Hän tulee Haagiin. Hän kirjoittaa, että hän tunsi äkkiä niin omituista levottomuutta kesken rukouksiaan — kyllähän me tunnemme katolilaiset rukoilijat! — ikäänkuin jokin olisi pakottanut hänet lähtemään Haagiin äidin luo. Hän ei ole tavannut äitiä moneen vuoteen. Hän ei ole käynyt Haagissa vuosikausiin, mikä ei ole lainkaan sopivaa… Mitä varten hän nyt tulee tänne vain häiritsemään paavillisuudellaan äitiä, joka on niin vanha!»
Sepä vasta oli suuri uutinen, ja Inan tavallisesti niin väsyneet silmät alkoivat loistaa.
»Mitä! Tuleeko Thérèse täti tänne?»