»Isä ei suostu sanomaan.»
»Miksikä minä sitten puhuisin siitä?» huudahti Daan Dercksz, joka osasi nyt olla varuillaan, kun Ina siten oli puhunut suunsa viereen. »Miksikä minä puhuisin siitä, Ina? Voihan olla, että on jotain… liikeasioita, niinkuin sanot… vaan ei mitään vaarallista. Älä huoli olla levoton: ei ole mitään syytä huoleen.»
Hän oli loukkaantuvinaan päästäkseen siten eroon tästä jutusta arvellen, että Ina liiaksi uteli liikeasioita, ja raapi niskaansa.
Inan silmissä oli niiden tavallinen väsynyt ilme: »Setä, toisten ihmisten raha-asiat eivät huvita minua vähääkään… Kysymykseni johtui vain siitä… että rakastan isääni.»
»Sinä olet hyvä tytär, sen me kaikki tiedämme… Kas, tuossa hän tuleekin: kello soi!»
Ja ennenkuin Anna ennätti avaamaan ovea, oli Daan päästänyt Harold
Dercksz'in sisään.
»Tarkoitatko, että tohtori Roelofsz on kuollut?» kysyi Harold.
Hän oli saanut Daanin kirjeen sen jälkeen kuin Ina oli lähtenyt hakemaan Lilyn lapsia heidän iso-iso-iso-äitinsä luo.
»Niin», sanoi Daan, »hän on kuollut.» Harold Dercksz vaipui tuolille ja hänen kasvonsa vääntyivät tuskasta.
»Isä, oletko sairas?» huudahti Ina.