»Me menemme naimisiin kolmen kuukauden kuluttua», sanoi Lot. »Ei meillä ole mitään syytä odottaa. Me lähdemme Parisiin ja sitten Italiaan. Minä tunnen hyvin Italian ja voin opastaa Ellyä siellä…»
Anton Dercksz nousi ja sanoi hyvästi; ja tultuaan alakertaan hän tapasi arkihuoneessa sisarensa Ottilie Steyn de Weertin ja vanhan tohtori Roelofszin.
»Lapset ovat ylhäällä», sanoi Anton.
»Tiedän sen», sanoi Ottilie. »Siksi minä odotankin; muuten meitä olisi liian monta äidin luona…»
»Niin-niin-niin», mutisi vanha tohtori.
Hän puoleksi loikoi tuolillaan, tuo muodoton, vesitautinen möhkäle; toisen jäykän jalkansa hän oli ojentanut suoraan eteensä ja hänen vatsansa riippui kaarevana sen yläpuolella; hänen kasvonsa, sileäksi ajetut, mutta ryppyiset, muistuttivat suuresti vanhan apinan kasvoja; hänen ohuet harmaat hiuksensa olivat ikäänkuin koinsyömät ja riippuivat kuluneina töyhtöinä päästä, joka oli pyöreä kuin pallo, ja ohimoilla kiemurteli paisunut suoni; hän mutisi ja sopersi toisen huudahduksen toisensa jälkeen; hänen vesiset silmänsä liikkuivat kultasankaisten silmälasien takana.
»Niin-niin-niin, Ottilie, Lot menee siis vihdoinkin naimisiin!…»
Tohtori oli kahdeksankymmenenkahdeksan vuoden vanha, isoäidin ja herra Takman viimeinen elossa oleva aikalainen; hän oli ollut apuna, kun Ottilie Steyn syntyi Javassa, hän oli siihen aikaan ollut nuori lääkäri, vasta Hollannista saapunut; ja hän nimitti häntä joko ristimänimeltä tai »lapseksi».
»Sanotteko vihdoinkin?» huudahti Ottilie harmistuneella äänellä. »Minulle se on kylliksi varhain!»
»Niin-niin-niin, niin-niin, lapseni; te tulette kaipaamaan häntä, te tulette kaipaamaan poikaanne, sen uskon… Mutta sievä pari se on, Lot ja Elly, niin-niin, niin-niin-niin, yhdessä he tekevät työtä, kirjoittavat, niin-niin… Tuo hyvä vanha Anna ei ole vielä ruvennut lämmittämään! Tämä huone on kylläkin lämmin, mutta ylhäällä, niin-niin, siellä on hyvin kylmä… Takmalla on aina sisäistä kuumuutta, vai mitä? Niin-niin! Äiti pitää myös viileästä huoneesta; niin-niin, viileästä: minä sanon sitä kylmäksi. Minä vakuutan, täällä on lämpimämpi: ai-ai, täällä on lämpimämpi. Niin-niin… Äiti ei ollut eilen hyvissä voimissa, lapsi…»