Kaikki hiljenee…
On kuoleman hiljaista…
Poika makaa kuumeessa; ja kaiken yötä hänen silmänsä tuijottavat pimeyteen ja hän näkee Sen…
Siitä saakka Se on kummitellut; ja hänestä on tullut vanha mies…
Seuraavana päivänä isän ruumis löydetään suurten kivien välistä joesta. Arvaillaan, että joku mustasukkaisuudesta olisi murhan tehnyt. Mutta tohtori Roelofsz väittää, että haavan on aiheuttanut vain terävä kivi, jolle Dercksz yritti kiivetä hukkuessansa… Turha uskoa alkuasukkaiden huhuja. Murhasta ei voi olla puhettakaan… Ja lainvalvoja antaa seuraavan ilmoituksen: »Varakuvernööri Dercksz — oleskellessaan satunnaisesti huvilassaan, oli lähtenyt yöllä hengittämään raitista ilmaa hän kuumeensa ja tukehduttavan ilman vuoksi ei saanut nukutuksi… Palvelija kuuli hänen liikkuvan… ja ihmetteli suuresti, sillä satoi kaatamalla… Mutta herra ei ollut siten ensi kertaa lähtenyt yöllä unettomuutensa vuoksi… Hän eksyi metsään tieltä; ja joki oli tulvillaan… Hän ei voinut suurten kivien keskellä… Hän hukkui myrskyisenä yönä… Alkuasukkaat löysivät hänen ruumiinsa jonkun matkan päästä huvilasta. Rouva Dercksz, herätessään aamulla, oli kovin levoton, kun hän ei löytänyt miestään hänen huoneestaan…»
* * * * *
Harold Dercksz istui ja tuijotti eteensä. Hiljaisessa, hämärässä työhuoneessaan hän näki Sen kulkevan silmiensä ohitse, mutta laahaten ja hitaasti… Eikä hän huomannut, että ovi avautui ja hänen tyttärensä, Ina, astui sisään.
»Isä…»
Vanhus ei vastannut.
»Isä! Isä…»