Lot astui huoneeseen:
»Mikä on hätänä?»
»Mikäkö hätänä? Mikäkö hätänä? Minä kerron sinulle, mikä on hätänä: olin hullu mennessäni naimisiin, olin hullu jättäessäni omaisuuteni mieheni huostaan. Jollen olisi tehnyt sitä, niin minulla olisi vapaat kädet! Eivätkö he ole lapsiani, omia lapsiani? Jos he tarvitsevat rahaa, niin enkö saa lähettää sitä heille? Pitääkö heidän kuolla nälkään, sillä aikaa kuin hän… kuin hän…»
Ottilie osoitti Steynia.
»No, mitä?» sanoi Steyn haastaen hänet taisteluun.
»Sillä aikaa kuin hän tuhlaa rahani naisille, aina vain huonoille naisilleen…»
»Kuulehan, äiti!»
»Niin, mutta se on totta!»
»Hiljaa, äiti, häpeä toki: älä puhu tuolla tavalla! Mikä tähän on syynä, Steyn?»
»Äiti sai kirjeen Lontoosta.»