»Minäkö, herra Takma?»
»Niin juuri.»
»Kaikkea te huomaattekin.»
»Kuulin heti äänestäsi, ettet ollut hyvällä mielellä.»
»Ehkäpä olin pahoillani… Nyt olemme perillä.»
Ottilie soitti vanhan rouva Dercksz'in ovikelloa: vanha Anna kiiruhti nopeasti avaamaan.
»Minä tahdon ensin hiukan hengähtää, Anna», sanoi vanha herra. »Hiukan vain hengähtää… pidän takkini päällä… ja hengähdän vain hiukan… arkihuoneessa.»
»Alkaa jo olla kylmä», sanoi vanha Anna. »Pian me rupeamme lämmittämään arkihuonetta. Rouva ei tule koskaan alas, mutta siellä on useasti odottajia; ja tohtori Roelofsz on hyvin arka kylmälle…»
»Älkää ruvetko liian aikaisin lämmittämään, älkää ruvetko liian aikaisin lämmittämään», sanoi vanha herra äreästi. »Lämpö on pahaksi meille vanhoille ihmisille…»
Hän kävi väsyneenä istumaan arkihuoneessa, nojaten molemmat kätensä norsunluupäistä keppiään vasten. Anna jätti heidät yksin.